Oskari Ketola auttaa ihmisiä työkseen ja usean harrastuksen kautta. Esittelyssä tavallinen ja vaativampi sydäniskuri. Kuva: Eija Mansikkamäki
Merihätään voi joutua kotijärvelläkin: Veneen hinaus korjaukseen voi maksaa satasia tai olla ilmaista − näin hinta määräytyy
Meripelastusseurassa avustustyötä tekevät vapaaehtoiset. Mukana on monenlaisia ihmisiä.Tilaajalle
Viranomaisilta saadut korvaukset eivät kata käyttökustannuksia kuten dieseliä, sanoo Heikki Laurila Turun meripelastusyhdistyksestä. Kuva: Eija MansikkamäkiPuutteelliset taidot ja välineet saivat suomalaisen purjeveneen päätymään juhannuksena lännen sijasta itään. Merivartiosto eli viranomainen käskytti pelastustehtävään vapaaehtoiset meripelastajat.
Keitä he ovat?
Sekalaista sakkia, voisi sanoa. Hoito-, veneily- tai moottorialan koulutusta ei tarvita, sillä Meripelastusseura kouluttaa kaikki vapaaehtoisensa samalla kaavalla läpi Suomen.
”Halu oppia ja auttaa riittää”, kertoo Turun meripelastusyhdistyksen vapaaehtoinen Oskari Ketola.
Ketolalla on tehtävään poikkeuksellinen tausta: hän työskentelee hyvinvointialueella hoitotason ensihoitajana ja harrastaa vapaaehtoisena Turun meripelastusyhdistyksessä, Suomen punaisessa ristissä ja Nousiaisten sopimuspalokunnassa.
”Tykkään toiminnasta, jossa pääsee auttamaan, ja tietenkin saaristosta, vaikka aiempaa kokemusta vesillä liikkumisesta ei ollutkaan”, hän kertoo.
”Ihmisten turvallisuus kautta Suomen pohjautuu vahvasti vapaaehtoistoimintaan.”
”Ihmisten turvallisuus kautta Suomen pohjautuu vahvasti vapaaehtoistoimintaan.”
Vapaaehtoisten löytyminen ei ole itsestäänselvää. Turussa heitä on tarjolla hyvin, mutta Puulan alueen järvipelastajat ilmoitti hiljattain lopettavansa toiminnan vapaaehtoisten puuttuessa.
Vapaaehtoiset harrastavat meripelastusta omien menojensa ja töidensä mukaan.
Tyypillinen pelastustehtävä on konerikkoisen purjeveneen hinaus tai sähköjen saaminen yön yli juhlineeseen moottoriveneeseen.
Avunpyyntö voi tulla kiireettömänä suoraan seuran jäseneltä tai hälytystehtävänä viranomaiselta.
Hätätilanteessa sisävesillä pelastustoiminnan johtamisesta vastaa pelastusviranomainen ja merellä ja saaristossa meripelastuskeskus MRCC. Ne voivat hälyttää tehtävälle oman alueensa meri- tai järvipelastusyhdistyksen eli vapaaehtoisia.
Tyypillinen pelastustehtävä on konerikkoisen purjeveneen hinaus tai sähköjen saaminen yön yli juhlineeseen moottoriveneeseen.
Myös kalastus- tai mökkivene voi joutua yllättävään tilanteeseen, josta ei selviäkään omin avuin.
Hätänumero merellä on 0294 1000 ja sisävesillä 112.
Hätänumero merellä on 0294 1000 ja sisävesillä 112.
Hätätilanteissa meripelastuskeskus voi määrätä esimerkiksi konevikaisen veneen hinattavaksi lähimpään turvasatamaan. Hinaus on ilmainen, mutta veneen hinauskuluista siitä eteenpäin telakalle tai korjaamolle vastaa veneilijä. Hintaa voi kertyä satoja euroja.
Jos veneilijä on maksanut Meripelastusseuran 98 euron jäsenyyden (entinen Trossi), jälkimmäinenkin hinaus on maksuton.
”Ensimmäinen vene ostettiin myymällä munkkeja ja pinssejä Suomen Joutsenella. Rahoilla ostettiin myös kerhohuoneisto Linnakadulta eli munkkeja myytiin paljon.”
Meripelastusseuran rahoitus tulee jäsenmaksuista, lahjoituksista ja Veikkauksen tuotoista sosiaali- ja terveysministeriön kautta.
Jäsenyhdistyksiä on 56 meri- ja järvialueilla Hangosta Inariin ja Kotkasta Kainuuseen. Sisävesillä toimintaa kutsutaan järvipelastukseksi.
Pelastusasemia on 59, -veneitä 130 ja koulutettuja vapaaehtoisia 1 500. Viime vuonna seura hoiti 1 800 tehtävää, joista liki 500 kiireellisiä viranomaistehtäviä. Apua sai yli 3 300 ihmistä ja 13 pelastui kuolemalta.
Pelastusliivit olisivat säästäneet ihmishengen 80 prosentissa vesiliikenneturmissa hukkuneista, seura tiedottaa.
Heikki Laurila Rimic-alueen kannella. SAR tarkoittaa etsintää ja pelastusta (search and rescue). Kuva: Eija MansikkamäkiSaaristomerellä apuun voi lähteä jompikumpi Turun yhdistyksen kahdesta veneestä. Isompi on 20-vuotias ja 17-metrinen PV5-luokan alus, joka ostettiin aikanaan avustus- ja lahjoitusrahoin. Sen nimi on Rimic nykyisen sponsorinsa eli turkulaisen sähkösuunnitteluyrityksen mukaan.
”Ensimmäinen vene ostettiin 1970-luvulla myymällä munkkeja ja pinssejä Suomen Joutsenella. Rahoilla ostettiin myös kerhohuoneisto Linnakadulta eli munkkeja myytiin paljon”, Turun yhdistyksen entinen puheenjohtaja Heikki Laurila kertoo.
”Nyt suurin huolemme on hintojen karkaaminen käsistä. Merialueilla viranomaiset eivät maksa valmiuden ylläpidosta, vaan suoritetuista tehtävistä. Korvaukset eivät kata käyttökustannuksia, sillä Saaristomerellä etäisyydet ovat pitkät ja tunnissa meillä kuluu noin 350 litraa dieseliä.”
Myös veneen uusiminen hirvittää. Rimic kestää vielä vuosia, mutta se maksoi aikanaan miljoona euroa ja uuden hinta olisi vähintäänkin tuplat.
”Eniten käyttämämme työkalu on hinausköysi.”
Turussa lahjoitusvaroin on saatu myös kymmenien tuhansien eurojen hoitolaitteita. Vapaaehtoisina on useita ensihoitajia, joten välineitä osataan myös käyttää.
”Pystymme toimimaan perustason ensihoitoyksikkönä: voimme aloittaa nestehoidon, ottaa sydänfilmiä ja antaa ensivasteelle tavanomaista vahvempia kipulääkkeitä. Olen tosi iloinen, että olemme saaneet tukijoiden avulla laitteita ja Saaristomerestä näin turvallisemman”, Ketola sanoo.
Rimic voi myös kuljettaa potilaan lähemmäs Turun yliopistollista keskussairaalaa, jolloin Nauvon ainoalta ambulanssilta säästyy tuntien matka.
Aluksessa on myös pumppuja ja satoja metriä sammutusletkua.
”Kaikkein eniten käyttämämme työkalu on kuitenkin hinausköysi”, Laurila kertoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
