Suomessa on 1 857 Natura 2000 -verkostoon kuuluvaa aluetta. Niiden yhteispinta-ala on noin viisi miljoonaa hehtaaria.
Maa-alueita Naturassa on noin 3,6 miljoonaa hehtaaria.
EU:n luontodirektiivin mukaisia alueita on 1 713. Niiden yhteispinta-ala on noin 4,8 miljoonaa hehtaaria, yli 12 prosenttia Suomen kokonaispinta-alasta.
Lintudirektiivin mukaisia alueita on 468, yhteispinta-alaltaan noin 3,1 miljoonaa hehtaaria. Luonto- ja lintudirektiivialueet ovat osittain päällekkäisiä.
Yli 90 prosenttia Natura-alueista on jo ennestään kansallisin päätöksin perustettuja luonnonsuojelualueita, suojeluohjelman alaisia tai muilla tavoin suojeltuja alueita.
Natura-alueista 87 on Ahvenanmaalla.
Valtioneuvosto lisäsi 1.3.2012 tekemällään päätöksellä Suomen Naturaan noin 30 000 hehtaaria merialuetta. Ne ovat aluemerellä ja sen ulkopuolisella Suomen talousvyöhykkeellä.
Natura-alueiden käyttöä rajoitetaan monin tavoin.
Noin puolet verkoston pinta-alasta on luonnonsuojelualueita tai sellaiseksi perustettavia. Niillä ovat voimassa kunkin alueen perustamissäädösten mukaiset määräykset.
Kolmasosa on erämaa-aluetta, joiden käyttöä säätelee erämaalaki.
Lopuilla alueista suojeluarvoja turvataan ja käyttöä rajoitetaan vesilain, maankäyttö- ja rakennuslain, ulkoilulain, maa-aineslain tai metsälain keinoin.
Ympäristöministeriön mukaan yleinen sääntö on, että luonnonsuojelulain mukaiset alueet pyritään säilyttämään luonnontilassa. Kiellettyä on kasvien, eläinten ja maaperän vahingoittaminen.
Valtion maiden luonnonsuojelualueilla kielletyt, sallitut ja luvanvaraiset toimet säädetään luonnonsuojelulain 13–15 pykälissä. Marjastus, sienestys, onkiminen ja pilkkiminen ovat sallittuja. Metsän hakkuu ja muiden kasvien vahingoittaminen on kiellettyä.
Suojelualueen haltijaviranomaisen luvalla voidaan sallia muukin kalastus ja metsästys.
Pohjois-Suomessa metsästyslain 8 pykälän tarkoittamalla alueella metsästys on Natura-alueillakin pääsääntöisesti sallittu. Valtioneuvosto voi rajoittaa metsästystä.
Etelä-Suomen Natura-alueilla metsästys on lähtökohtaisesti kielletty. Valtioneuvosto voi sallia metsästystä.
Soidensuojelualueilla rajoitetaan toimia, jotka saattavat vaikuttaa soiden vesitalouteen. Kullekin kohteelle on säädetty lisäksi tarkemmat suojelumääräykset luonnonsuojelulain mukaisesti.
Lintuvesiohjelman mukaisilla alueilla tavoitteena on niiden säilyttäminen mahdollisimman luonnonvaraisina. Kuivattaminen, säännöstely ja muut vesirakennushankkeet eivät ole sallittuja. Ympäröivien alueiden käytön vaatimaa kuivatusta ei saisi estää.
Lehtojensuojeluohjelma-alueilla tulee toimia niin, että uhanalainen kasvi- ja eläinlajisto sekä edustavat kasviyhdyskunnat säilyvät. Laiduntamista tai tarvepuun ottoa ei yleensä ole tarpeen rajoittaa.
Rantojensuojelualueista on pääsääntöisesti jätetty pois vahvistetussa kaavassa rakentamiseen osoitetut alueet ja ne alueet, joilla on voimassa oleva rakennuslupa.
Olemassa olevien rakennusten tai rakennuslupien käyttäminen on mahdollista.
Metsäisiä ranta-alueita voidaan käsitellä Tapion tai Skogskulturin suositusten mukaisesti. Pitemmälle meneviä rajoituksia voidaan edellyttää vain uhanalaisten ja erittäin harvinaisten eläin- ja kasvilajien esiintymisalueilla.
Kalastusta ja metsästystä ei pitäisi rajoittaa, ellei alueen lajiston erikseen todettava suojelutarve sitä edellytä.
Maasto- ja veneliikennettä voidaan rajoittaa luonnonarvojen turvaamiseksi.
Vanhojen metsien suojeluohjelman alueet Pohjois-Suomessa pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnonmukaisina. Etelä-Suomen vanhojen metsien suojelualueet pyritään säilyttämään koskemattomina.
REIJO VESTERINEN