Itä-Suomen syyttäjänvirasto nosti harvemmin syytteen epäillystä eläinsuojelurikoksesta kuin syyttäjänvirastot muualla maassa. Joka neljäs maan kaikista syyttämättäjättämispäätöksistä tehtiin juuri Itä-Suomessa.
Itä-Suomessa syyttäjä jätti nostamatta syytteen yhdeksässä tapauksessa. Toiseksi eniten syyttämättäjättämispäätöksiä tehtiin Oulun ja Sisä-Suomen syyttäjänvirastoissa, viisi kummassakin.
Eläinsuojelujärjestöjen mielestä syyte olisi pitänyt nostaa yhteensä 34 sellaisessa tapauksessa, jossa syyttäjä päätti toisin.
Viisi suomalaista eläinsuojelujärjestöä vaatii syyttäjältä ja oikeuslaitokselta ryhtiliikettä eläinsuojelulain rikkomusten käsittelyyn. Järjestöjen mukaan useissa tapauksissa syyttäjä on päättänyt olla nostamatta syytettä, vaikka eläimelle on selvästi aiheutettu kärsimystä.
Suomen eläinsuojeluyhdistysten liiton SEY:n puheenjohtajan Salla Tuomivaaran mukaan syytettä ei nosteta edes sellaisissa tapauksissa, joissa rikoksen tunnusmerkit selvästi täyttyvät.
Syyte on jätetty nostamatta esimerkiksi tapauksessa, jossa pariskunta jätti kissan ilman hoitoa kahdeksi viikoksi, tai tapauksessa, jossa koiraa pidettiin autossa useita päiviä kytkettynä ja ilman ruokaa.
”Se, että monista selkeästi eläinsuojelulain vastaisista teoista selviää ilman rangaistusta, kertoo eläimen tuskaa vähättelevästä asenteesta”, toteaa Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen Hesyn puheenjohtaja Susanna Paavilainen.
Hesyn tiedottaja Erja Veivo lisää, että viranomaisten asenteen vuoksi kaikki tapaukset eivät päädy edes syyttäjälle asti.
Epäilys lepsusta suhtautumisesta eläinsuojelurikkomuksiin syntyi Hesyn ja SEY:n sekä Suomen Kennelliiton, Suomen Kissaliiton ja Eläinsuojeluliitto Animalian yhteistyöelimessä.
”Esiin nousseet tapaukset synnyttivät epäilyjä siitä, että osassa syyttäjänvirastoista päätetään olla nostamatta syytettä, vaikka selvää näyttöä lain rikkomisesta olisikin”, Veivo kertoo.
Ongelmia on järjestöjen mukaan myös eläinsuojelulain monitulkintaisuudessa. Osassa tapauksista syyte on jätetty nostamatta muun muassa siksi, että eläimen omistussuhteeseen perustuvat hoitovastuut ovat epäselviä.
Tällaisesta tapauksesta esimerkkinä on syytteettä selvinnyt hoitaja, joka ei vienyt hengenvaarallisesta kudostulehduksesta kärsinyttä koiraa eläinlääkäriin.
Syyttäjän mukaan tämä ei syyllistynyt törkeään huolimattomuuteen, koska hän ei ollut omistaja, jolle hoitovastuu kuuluu.
JUHANI REKU