20 000 kannattajakortin hankkiminen presidenttiehdokkuutta varten voi olla hikistä hommaa – "Houkutus lähteä huijauksen tielle"

Tämänkertaisille presidentinvaaleille on ominaista, että moni pyrkii kisaan valitsijayhdistyksen ehdokkaana. Ehdokkuutta tavoittelevat yhdistyksien kautta muun muassa keskustan tukema Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn ja vihreiden tukema kansanedustaja Pekka Haavisto sekä Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola (sit.).

Heidän presidenttiehdokkuutensa varmistuu vasta, jos valitsijayhdistys saa kerättyä vähintään 20  000 äänioikeutettua suomalaista kannattajakseen. Kukin voi kannattaa vain yhtä valitsijayhdistystä. Ehdokashakemukset tulee toimittaa tarkastusta varten Helsingin vaalipiirilautakunnalle 12. joulukuuta mennessä.

STT kysyi oikeusministeriön vaalijohtaja Arto Jääskeläiseltä ja vaalipiirilautakunnan sihteeriltä Raimo Aholalta, miten kannattajakorttien aitous tarkistetaan.

"Vaalipiirilautakunta käy jokaisen kortin läpi. Korteissa on kannattajan nimi, osoite ja syntymäaika sekä omakätinen allekirjoitus. Tietoja verrataan väestötietojärjestelmässä oleviin tietoihin”, Ahola kertoo.

"Jos sama henkilö tulee tarkastuksessa vastaan, kortit poistetaan molemmista valitsijayhdistyksistä. Vaaliviranomaisilla on käytössä vaalitietojärjestelmä, jossa on muun muassa äänioikeusrekisteri. Järjestelmä ilmoittaa, jos sama äänioikeutettu on jo tallennettu toisen valitsijayhdistyksen jäseneksi”, Ahola perustelee.

"Tätä ei yleensä vaadita, mutta se riippuu kannatusilmoituksen kerääjästä”, Jääskeläinen avaa asiaa.

"Valitettavasti tällaisia väärinkäytöksiä ei välttämättä pysty estämään, sillä kortit käsitellään manuaalisesti. Korttiin vaadittavan allekirjoituksen pitäisi paljastaa tällaiset väärinkäytökset”, Jääskeläinen huomauttaa.

20  000 vaadittavaa kannattajakorttia on tietysti aika iso määrä. Jos joku kannattajakortteja keräävä ei jaksakaan suorittaa hänelle annettua keräystavoitetta, voi hänelle tulla houkutus lähteä huijauksen tielle.

"On tietysti rikos esiintyä toisena henkilönä. Lähtökohtana on se, että uskomme ihmisiin”, Ahola toteaa.

Jääskeläinen kertoo, että vuoden 1994 presidentinvaaleissa tuli ilmi laajamittainen huijausyritys. Lahtelainen ravintolayrittäjä toimitti 20  000 kannattajakorttia lautakunnalle, mutta tarkastuksessa huomattiin, että korteissa oli lukuisa joukko keksittyjä henkilöitä. Osa kerääjistä oli yrittänyt huijata esimerkiksi täyttämällä kortteihin valtiokalenterista ihmisten tietoja.

Kun huijausyritys paljastui, ehdokkaaksi pyrkineelle ilmoitettiin asiasta, jonka jälkeen ehdokas veti hakemuksen pois.

Jääskeläisen mukaan tällaiset laajamittaiset huijausyritykset kyllä huomataan. Suunnitteilla oleva sähköinen menettely karsii tällaiset ongelmat pois.

"Poliisilta on mahdollista pyytää virka-apua, sillä poliisilta löytyy esimerkiksi passien allekirjoitukset. Tiettävästi valitsijayhdistyksiä tarkistettaessa virka-apua ei ole koskaan pyydetty”, Jääskelainen tarkentaa.

Sen sijaan virka-apua on pari kertaa pyydetty puoluerekisterin manuaalisten kannatusilmoitusten tarkastamiseen, kun on herännyt epäily, että sama henkilö on allekirjoittanut useita kortteja. Molemmissa tapauksissa saatiin varmuus, etteivät allekirjoitukset olleet kortissa mainitun henkilön tekemiä.

"Tiedämme kyllä, kuinka paljon on tulossa tarkastettavaa ja riittävä resurssi hankitaan. Lautakunta on pyytänyt valitsijayhdistyksiä toimittamaan kannattajakortteja sitä mukaa kuin niitä kertyy, jotta käy tarpeeksi ajoissa ilmi, jos korttien keräämisessä esiintyy joitakin systemaattisia puutteita tai virheitä. Tällöin yhdistykset ehtivät vielä kerätä nimiä lisää”, Ahola sanoo.

"Riittää, että kannattajia on 20  000, eli mahdollisesti suurempaa määrää kannattajakortteja meillä ei ole tarvetta käydä läpi. Myös Niinistön korteista tarkastettiin 20  000”, Ahola kertoo.

"Vaalipiirilautakunta pitää 18. joulukuuta kokouksen, jossa hakemusasiakirjat tarkistetaan. Jos kannatuskortteja ei ole riittävästi, on yhdistyksillä vielä pari päivää aikaa toimittaa lisää kortteja”, Ahola tuumaa.

”Ehdokasasettelun päätyttyä kortit ovat julkisia, jolloin kuka tahansa voi niihin tutustua. Myös allekirjoittajien nimet ovat julkista tietoa. Korttien määrää ei julkaista. Hakemuksen hyväksymispäätöksestä tai hylkäämisestä ilmenee, onko kortteja vaadittu vähimmäismäärä”, Ahola avaa.

"Uskaltaisin melkein luvata, että seuraavien presidentinvaalien aikaan käytössä on palvelu, jossa kannatusilmoitukset voidaan antaa netissä. Tämä tehdään vahvalla sähköisellä tunnistautumisella kuten sirukortilla, pankkitunnuksella tai mobiilivarmenteella”, Jääskeläinen lupaa.

Vastaava sähköinen palvelu on ollut pari vuotta käytössä puolueiksi hakeville yhdistyksille, joiden tulee kerätä 5  000 kannattajaa.

Tämä on kätevä systeemi kannattajalle ja viranomaiselle, ja se on myös aika varma tapa. Sillä myös tuplakannatukset saadaan automaattisesti noukittua pois.