Kevät on otollinen aika lisääntymiseen, sillä poikasille on tarjolla runsaasti ravintoa.
Ensimmäiset valkohäntäpeuran vasat syntyvät jo näin kesäkuun alussa. Naaras kantaa noin seitsemän kuukautta. Tavallisesti se synnyttää kaksoset, toisinaan myös kolmoset. Nelosten syntyminen on hyvin harvinaista, ja tavallisesti osa niistä menehtyy.
Ensisynnyttäjä saa yleensä vain yhden jälkeläisen.
Valkohäntäpeuran vasat ovat punertavan ruskeita. Aluksi vasat ovat täplikkäitä, mutta vähitellen täplikkyys katoaa.
Elämänsä alkutaipaleella vasa viettää aikaansa piilossa heinikon tai korkean kasvillisuuden suojissa. Imettämään saapuessaan naaras kutsuu vasaa luokseen, ja ruokailun päätteeksi emo puhdistaa vasan nuolemalla.
Lähes hajuton tai hyvin miedon hajuinen vasa sulautuu erinomaisesti ympäristöönsä.
Yksinäinen, kasvillisuuden suojissa piilotteleva valkohäntäpeuran vasa ei ole hylätty, vaan sen emo saattaa hyvinkin oleilla jossain lähistöllä.
Muutaman viikon ikäinen valkohäntäpeuran vasa alkaa seurata tiiviimmin emoaan ja tutustua vähitellen kasviravintoon. Tavallisesti naaras imettää vasaa noin neljä kuukautta, mutta yksilölliset erot ovat tässä hyvinkin suuria.
Varovasti pellon reunassa tarkkailevaa naarasta kannattaa jäädä hetkeksi seuraamaan riittävän välimatkan päästä. Häiriöttömän katselun voi varmistaa varustautumalla kiikareilla, sillä emo on mahdollisesti menossa vasojen luo. Pienokaisten ruokailuhetki on sykähdyttävä näky!
SARI KANTINKOSKI
Kirjoittaja opiskelee luontokartoittajaksi. Hän kertoo ajankohtaisista luontoasioista tällä palstalla noin kahden viikon välein.