Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajan Juhana
Vartiainen kertoi kirjansa julkistamistilaisuudessa, että julkisen talouden kestävyysvaje johtuu muun muassa siitä, että äidit ovat liian kauan poissa työelämästä ja yleinen asevelvollisuus lyhentää
miesten työuria. (HS 25.4.)
Vartiaisen määritelmä, että Suomi oli taloudellinen periferia, syrjäseutu, vuosina 1945–1986 on kestämätön. Vaikka emme olleetkaan Paavo Lipposen (sd.) Euroopan ytimessä, Suomesta rakennettiin hyvinvointivaltio. Valtion velka oli olematon, työttömyys oli lähes nollassa eikä leipäjonoja ollut.
Ylijohtaja Vartiainen pyörittää muun eliittimme tavoin samaa levyä, jossa kaiken määrää talous ja jossa kaikki ongelmat ratkaistaan rahan ehdoilla, ihmisistä viis.
Se, millaisia olemme, riippuu perintötekijöistä ja niistä eväistä, jotka olemme saaneet varhaislapsuudessamme. Tutkimusten mukaan ratkaisevia ovat kolme ensimmäistä elinvuotta. Tuleeko lapsesta
kenties kouluhäirikkö ja psyykkisesti sairas aikuinen, jonka lähimpiä omaisia ovat sosiaali- ja poliisiviranomaiset, vai keskiverto yhteiskunnan sääntöjä kunnioittava kansalainen.
Lapsen paras paikka on koti ja parhaat kasvattajat omat vanhemmat, ennen kaikkea oma äiti. Jos pienen lapsen äiti taloudellisesta tai muusta
pakosta joutuu liian varhain lähtemään työelämään ja viemään lapsensa vieraan hoidettavaksi, se ei lapsen kehityksen kannalta ole aina hyväksi.
Taito Taskinen
Kuopio