Kasa palikoita pöydällä. Iso harmaa palikka pohjalla on kivijalka: sitoutuminen. Sen päälle rakentuu kokonainen talo, jonka rakennusaineina ovat riidat, tunteet, seksuaalisuus, teot, sanat, luottamus ja anteeksianto. Kaiken kattona suuri rakkauspalikka.
Päivi ja Antti Lapinoja ovat ottaneet vanhemmuuden pohtimisen työkaluksi vanhemmuuden palikat, jotka ovat sovellutus Kirkkohallituksen muutama vuosi sitten lanseeraamista parisuhteen palikoista. Vanhemmuuden palikkapakki on sama, mutta näkökulma toinen.
Lapinojat ovat kouluttaneet myös kuntien sosiaalipuolen perhetyöntekijöitä palikoiden käyttöön.
”Palikkakasa on hyvä työkalu. Se auttaa pilkkomaan omaa vanhemmuuttaan pienempiin palasiin. Kun vanhempana menee lapsen tai nuoren kanssa huonosti, on tavallista, että mielen valtaa ajatus siitä, että aivan kaikki on huonosti ja pitää itseään täysin epäonnistuneena vanhempana. Silloin kannattaa pysähtyä vanhempana itsensä äärelle ja tarkastella vanhemmuuttaan pala palalta”, Päivi Lapinoja neuvoo.
”Kun hakee itselleen voimaa niistä ihan arkisista asioista, jotka omassa kodissa on suurin piirtein kunnossa, niin on voimia käydä sen lahon palikan kimppuun”, Päivi kuvailee. Hän tietää itsekin viiden lapsen äitinä, etteivät kaikki palikat ole aina järjestyksessä.
Antti Lapinoja arvostaa mummoltaan periytynyttä viisautta, jonka mukaan lapsen annetaan kasvaa. Monenlaisista lähtökohdista kasvaa kunnollisia nuoria ja aikuisia.
”Vanhemmuus on sitä, että uskaltaa olla aikuinen, asettaa rajoja, tuottaa pettymyksiä ja sietää nuoren loukkauksia vaikeissakin tilanteissa.”
”Vanhemmuus on toistoa, toistoa, toistoa ja läsnäoloa. Nuoreen täytyy luottaa, sillä ihminen on kehuvetoinen kone, ja nuori haluaa yleensä olla luottamuksen arvoinen. Toisinaan tulee sitten vastaan tilanteita, joissa tämä ei päde ja asioihin täytyy puuttua.”
Murrosikä on onneksi vaihe, joka useimmilta menee ohi, Lapinojat vakuuttavat.
JOHANNA RANTANEN