Kriisiin varautuva ei koskaan aja autonsa tankkia tyhjäksi ‒ turvallisuus on jokaisen suomalaisen käsissä

Suomi on varustautunut erilaisiin häiriötilanteisiin hyvin, ainakin jos asiaa arvioi muiden maiden ihastelun ja opinhalun perusteella.

Yksi osoitus siitä on maailmamitassa harvinainen hanke: 72 tunnin kotivara. Sen sisältöä ja koostamista on opetettu kansalaisopistoissa myös läpi sopuisien rauhanvuosien.

Vielä syksyllä 2021 tuntui hiukan huvittavaltakin huomata, että kotivaraa vielä opetetaan. Jo helmikuussa 2022 alkoi olla itsestäänselvää pitää käsillä oman selviytymisen kannalta tärkeitä asioita.

Näin siksi, että yhteiskunta olemme me. Jos yksilöt eivät pärjää, Suomi ei pärjää.

Suomi hyväksyi uuden turvallisuusstrategian alkuvuodesta. Sen muotona on timantti, jonka seitsemän kärkeä ovat Johtaminen, Kansainvälien ja EU-toiminta, Puolustuskyky, Sisäinen turvallisuus, Talous, infrastruktuuri ja huoltovarmuus, Väestön toimintakyky ja palvelut sekä Henkinen kriisinkestävyys.

Uutta on, että turvallisuustimantin ja koko yhteiskunnan turvallisuuden kärkeen on nyt nostettu yksilö –meistä jokainen. Varautuminen on kansalaisvelvollisuus, sanoi puolustusministeri Antti Häkkänenkin (kok.).

Pelotteena vihollista vastaan ovat entiseen tapaan aseet ja sotilaat ja johtamista tarvitaan, mutta turvallisuuden perusta luodaan kodeissa, kouluissa ja työpaikoilla.

”Meilläkin on kotona aina kaksi voipakettia, joista toista käytetään, samoin pakaste- ja kuivamuonaa pyöritetään käyttöön koko ajan ja varastoja täydennetään saman tahtiin. Kevään lakot eivät paljon hetkauttaneet”, kertoo varautumiskouluttaja Mika Koponen. Hän on eläköitynyt poliisi ja lakimies, työskennellyt myös maanpuolustuksessa, tullissa ja nuorempana jopa maatalouslomittajana.

Arjen sujumiseen kannattaisi miettiä vaihtoehtoja erilaisten tilanteiden varalta, varautumiskouluttaja Mika Koponen sanoo. Kuva: Sanne Katainen

Koponen huomauttaa, että hyvin varautunut yksilö ei myöskään aja autonsa tankkia koskaan tyhjäksi. Jos ihminen ei pääse töihin, myös työnantajan toiminta alkaa takuta.

Yritysmaailmankin pitäisi huolehtia, että tuotantoon tarvittavia raaka-aineita on varastossa logistiikka- ja toimituskatkosten varalta.

”Ketään ei voi velvoittaa pitämään varalla tiettyä määrää polttoainetta ja muita tarvikkeita, mutta oman toiminnan jatkumisen kannalta on järkevää pitää oma kriisinsietokyky mahdollisimman hyvänä. Esimerkiksi maanviljelijöillä on syytä olla varalla keskeisiä varaosia”, Koponen sanoo.

Asia ei sinänsä ole uusi, mutta yksilön tietoisen vastuun korostamisella pyritään herättelemään myös tavallisia ihmisiä.

Hyvin varautunut ihminen on usein myös rauhallinen ihminen. Toki äärimmäisessä kriisissä joukkojen kasaaminen heijastuisi koko yhteiskuntaan, mutta tavoitteena on jatkaa mahdollisimman tavallista arkea. Se lisää ihmisten henkistä vahvuutta eli resilienssiä sekä yhteiskunnan sietokykyä.

”Pääsääntö on, että yhteiskunta jatkaa toimintaansa häiriötilanteissakin: kriisityöntekijät ja kaikki muutkin menevät töihin, lapset kouluihin ja päiväkoteihin.”

Koulut ja päiväkodit ovat myös tehokas viestintäkanava koteihin.

Vaaran uhatessa voidaan ottaa käyttöön tarvittavat valmiuslain pykälät.

Puolustusvoimat voi esimerkiksi lunastaa käyttöönsä maatiloilta traktoreita, kuljetusyrittäjiltä linja - ja kuorma-autoja ja kansalaisilta vaikkapa nelivetomaastoautoja. Lisäksi voidaan velvoittaa luovuttamaan pelastustoiminnalle välttämättömiä tavaroita.

”Onkin aikamoinen palapeli hoitaa koulukuljetukset, elinkeinojen tarvitsema liikenne ja joukkoliikenne, jos iso joukko ihmisiä ja kalustoa arjen logistiikasta on pois.”

Asiat on kyllä mietitty valmiiksi, mutta ei julkisuudessa. Yhtä salaista on tieto siitä, kuka, missä ja miten niitä äärimmäisen kriisin joukkoja on perustamassa. Kutsuttaville tulee sitten kirje.

”Hyvä olisi miettiä myös yhteisöjen ja yksilöiden arjen sujumiseen erilaisia vaihtoehtoja erilaisten tilanteiden varalta”, Koponen kannustaa.