
Kieliopinnot kuuluvat pakollisena osana ammattikoulututkintoon. Eri oppilaitosten välillä on kuitenkin suuria eroa kielenopetuksen järjestämistavoissa ja opiskeltavissa kielissä.
”Nykyisin tarjolla on lähinnä englantia, ruotsia ja espanjaa. Aiemmin valikoimissa olleet suuret eurooppalaiset kielet, kuten ranska ja saksa, ovat vähentyneet selvästi”, kertoo Suomen kieltenopettajien liiton (Sukol) puheenjohtaja Outi Vilkuna.
Vilkunan mukaan espanjan opetusta on säilytetty, sillä turismialoille työllistyvät pitävät kielitaitoa työssään hyödyllisenä.
Ammattikoulujen kielivalikoimaa on supistettu ammattikoulu-uudistuksen ja sitä seuranneiden rajoitusleikkausten jälkeen, eli vuodesta 2018 alkaen.
”A1-kielen opetusta tarjotaan yleensä englanniksi, koska silloin opetusryhmät saadaan isoiksi ja opetuksen järjestäminen on edullisempaa.”
Vilkuna arvioi leikkausten johtuvan siitä, että kielenopetus on nähty kouluissa helppona leikkauskohteena.
”Kun käytännön ammatilliseen opetukseen keskitytään, niin kieliä ei pidetä siinä rinnalla välttämättöminä tai tarpeellisina.”
Hän kuitenkin huomauttaa, että ammattioppilaitosten välillä on suuria eroja siinä, miten kielenopetus on järjestetty. Kielivalikoima saatetaan nähdä arvo- tai vetovoimatekijänä, johon satsataan, jos resursseja suinkin on.
Vilkuna muistuttaa, että kieltenopetuksen resurssien karsiminen ei ole yksin ammatillisessa opetuksessa näkyvä ilmiö. Sama leikkauslogiikka pätee muuallakin.
”A1-kielen opetusta tarjotaan yleensä englanniksi, koska silloin opetusryhmät saadaan isoiksi ja opetuksen järjestäminen on edullisempaa. Tämä yksipuolistaa suomalaisten kieliosaamista kovaa vauhtia.”
Lain mukaan ammatillisessa perustutkintokoulutuksessa tutkinnon yksi osaamispiste vaatii vähintään 12 tuntia opetusta. Määrä on sama myös yhteisissä tutkinnon osissa, jotka ovat nimensä mukaisesti kaikille ammattitutkinnoille yhteisiä.
Ammattikoulujen kieltenopetuksessa ruotsin laajuudeksi on määritelty yksi osaamispiste. Toisin sanoen ammattikoululaisen on opiskeltava tutkintoaan varten vähintään 12 tuntia ruotsia.
Sukolin kieltenopettajille tekemän kyselytutkimuksen mukaan monissa oppilaitoksissa 12 tunnin minimivaatimusta kuitenkin kierretään resurssien tai arvostuksen puutteen vuoksi.
”Jos vaikka autoasentajaopiskelija menee Volvon asentajaksi töihin, niin kyllä ruotsintaidosta on hänelle hyötyä.”
Lahdessa koulutuskeskus Salpauksessa kielenopettajana työskentelevä Anne Siltanen kertoo, että hänen työpaikallaan koulun johto arvostaa kieltenopetusta ja on taannut sille hyvät resurssit.
”Jos koulun johto ei arvosta tutkinnon yhteisiä opintoja tai kieliä, kurssiratkaisut ovat opettajan kannalta hyvin kuormittavia”, Siltanen muotoilee.
Salpauksessa kieltenopetuksen arvostus näkyy esimerkiksi niin, että jos opetustunnin aikaan osuu jokin yhteinen tapahtuma, tunteja ei jätetä pois tai anneta pelkkiä itseopiskelutehtäviä, vaan tunti siirretään toiseen ajankohtaan.
”Lähiopetusta tarjotaan pakollisissa kieliaineissa eli englannissa ja ruotsissa 16 tuntia osaamispistettä kohti. Englannissa tutkintoon kuuluu kolme ja ruotsissa yksi piste”, Siltanen sanoo.
Mitä 16 tunnissa sitten ehtii oppia?
”Esimerkiksi ruotsin tunneilla opetellaan suppeita asiakaspalvelutilanteita, small talkia, numeerisia ilmauksia ja alakohtaista sanastoa. Teemme myös yhteistyötä ammattiopettajien kanssa ja kysymme heiltä, millaisia kielenkäyttötilanteita työssä tulee vastaan.”
Siltasen mukaan oppilaat usein kokevat englannin osaamisen hyödylliseksi, mutta eivät niinkään ruotsia. Siltanen kuitenkin muistuttaa oppilaille, että jos minkäänlaisia jatko-opintosuunnitelmia on, kannattaa myös ruotsin eteen tehdä töitä.
”Jos vaikka autoasentajaopiskelija menisi Volvon asentajaksi töihin, niin kyllä ruotsintaidosta on silloin hänelle hyötyä.”