”Lupiini on ehdottomasti hankalin vieraslaji. Sen juuristossa on typensitojabakteereita, jotka muuttavat maaperää rehevöittämällä sitä. Laji leviää myös pelloille ja tuorepohjaisiin metsiin”, kasvitutkija Henry Väre sanoo.
Vieraslajeiksi kutsutaan lajeja, jotka ihmisen myötävaikutuksella ovat levinneet luontaisen levinneisyysalueensa ulkopuolelle. Haitalliseksi vieraslaji luetaan silloin, kun se lisääntyy ja leviää uudella alueella erityisen hyvin ja aiheuttaa huomattavaa haittaa alkuperäisluonnolle.
Lupiini ei lisää luonnon monimuotoisuutta, ja harva hyönteinen hyötyy siitä. Tutkimuksissa on todettu, että lupiinia kasvavilla tienvierillä päiväperhosten ja muiden perhosryhmien yksilömäärät ovat pienempiä kuin pientareilla, joita lupiini ei ole vallannut.
”Täkäläinen hyönteislajisto on ollut kasvin kanssa tekemisissä vasta 20‒40 vuotta. Se on liian lyhyt aika ravintokasvin löytämiseen hyönteisille, joiden vuorovaikutussuhteet kasvien kanssa ovat kehittyneet kymmenientuhansien vuosien aikana”, Väre kertoo.
Lupiinin torjuntaan hän suosittelee kasvin kitkemistä tai aikaisin kesällä aloitettua toistuvaa niittoa, jotta kasvi ei pääse siementämään.
Hankaliksi vieraslajeiksi Väre listaa myös jättiputken, jättipalsamin, kanadanpiiskun, jättitataren, kurtturuusun ja pihlaja-angervon.
”Tärkeintä on olla siirtämättä uusiin tiehankkeisiin maamassoja, joissa kasvaa lupiinia tai jotakin muuta vieraslajia. Maamassojen mukana vieraslajeja on päässyt leviämään ulkoilureittien ja metsäautoteiden varrelle”, Väre muistuttaa.
Kotipuutarhassa kitkemisjätteen voi mädättää mustassa jätesäkissä tai polttaa sitkeimmät juurakot. Kompostiin niitä ei kannata heittää.
Lue lisää: