Onko tässä Suomen rumin moottoripyörä?

Muuramelainen Heikki Liuhanen omistaa pysäyttävän näköisen menopelin. Dnepr MT 11 -sivuvaunumoottoripyörä on niin ruosteinen, että sen voisi luulla maanneen pitkään meren pohjassa. Pyörää ei silti pestä koskaan.

Moottoripyörään on kiinnitetty monenmoista rompetta: Vipuja, hanoja ja mittareita. Lisävarusteisiin kuuluvat myös liekinheitin ja torvikaiutin, josta kuuluu vanhaa iskelmää.

Vaikka näyttää siltä, kuin Pelle Peloton olisi ollut asialla, pyörä on muutoskatsastettu ja täysin laillinen.

Liuhanen kiinnostui sivuvaunumoottoripyöristä ajaessaan 15 vuoden ajan rekkaa Venäjällä ja entisissä neuvostomaissa. Oman sivuvaunun hän hankki kymmenen vuotta sitten.

Neuvosto-Ukrainassa valmistetussa Dnepr-sivuvaunuissa häntä kiehtoo runsas raudan määrä.

"Remonttia riittää paljon, kun näissä on jatkuvasti jotain vialla, mutta se on juuri homman suola", Liuhanen tuumaa.

"Olemme nauraneet muiden sivuvaunukuskien kanssa, että tämä on tietynlaista elämän kurjistamista. Vaikka tarjolla on pehmoinen sohva, niin me istutaan rautasohvalla. Sitten soitellaan kavereille ja pyydetään vertaistukea. Joka pääsee sisälle tähän juttuun, osaa nauttia siitä."

Liuhanen ei ole pessyt Dnepriään koskaan, ja sitä säilytetään kesät talvet taivasalla.

Rujo ulkomuoto hämää. Pyörään vaihdettu 40-hevosvoimainen MeMZ 968-autonmoottori hyrrää tasaisesti ja jousitus ottaa tien töyssyt hyvin vastaan. Bensiiniä neuvostovalmisteinen kone imaisee 16 litraa satasella.

"Lähden aina siitä, että tekniikan pitää olla hyvässä kunnossa, mutta muuten pyörän on näytettävä ryssän tekeleeltä", Liuhanen toteaa.

Sivuvaunun ohjaaminen on oma taitolajinsa, koska kaarteissa ei ole mahdollista kallistaa, kuten kaksipyöräisellä ajettaessa.

Vuosia sitten eräs postinkantaja halusi testata Liuhasen Dnepriä. Pyörä karkasi ensikertalaisen käsistä ja törmäsi puuhun.

Kuljettaja ei loukkaantunut, mutta sivuvaunun keulaan tuli iso lommo. Omistaja ei lommosta suuttunut. Päinvastoin pyörästä tuli entistä rouheampi.