Osa Suomesta kuuluu ympäristökorvauksessa automaattisesti kohdentamisalueeseen, jolla osassa toimenpiteistä sekä ehdot että niistä maksettavat korvaukset ovat muuta maata korkeammat.
Kohdentamisalueet on määritelty niin, että ympäristökorvauksen ehtoja noudattamalla niillä saatava hyöty on suurempi. Myös viljelijälle aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat, joten korvausta maksetaan muuta maata enemmän.
Kohdentamisalueita on kaksi toimenpiteistä riippuen.
Kohdentamisalue I koskee suojavyöhykkeitä ja luonnonhoitopeltonurmia, kohdentamisalue II peltojen talviaikaista kasvipeitteisyyttä.
Kohdentamisalueella I luonnonhoitopeltonurmia voi olla enintään 20 prosenttia sitoumusalasta, kun
muualla maassa yläraja on 5 prosenttia. Ylittävä osa jää ilman ympäristökorvausta.
I-alueella viljely painottuu yksivuotisiin kasveihin. Lisäksi siihen kuuluvat rannikon saaret. II-alue on laajempi kuin I-alue, sillä siihen kuuluu Pohjanmaalta valuma-alueita, joilla vesien tila on suurelta osin heikentynyt.
Lisäksi II-alueella on runsaasti eloperäisiä maita.
Kohdentamisalueella maksettavat korvaukset käyvät ilmi oheisesta taulukosta.
MT