Jäsenkorjaaja Olli Backman ottaa toimittajan puolentoista tunnin käsittelyyn. Ensin käydään läpi taustatiedot: vanhat vammat ja vaivat, mahdolliset hoitoa rajoittavat tekijät.
Ei ole ongelmia sydämen kanssa, ei vaikeita kulumia eikä tahdistinta. Flunssakaan ei vaivaa enkä ole raskaana.
”Harva terveydentila sinällään estää täysin hoidon antamisen. Vaivat voivat kuitenkin vaikuttaa esimerkiksi siihen, kuinka hellästi tai perusteellisesti asiakasta voi käsitellä”, Backman taustoittaa.
Otan mukavan asennon selälläni, peiton alla hoitopöydällä. Hieman tylyltä tuntuu kuulla, että lantio on kierossa ja toinen koipi toista lyhyempi.
Hoito alkaa jalkapohjista. Backman pyytää ojentamaan ja koukistamaan nilkkoja, käsittelee sääret ja reidet.
Koukistelen koipiani, jäsenkorjaaja painelee sieltä täältä määrätietoisesti. Mikään ei tee kipeää. Kädet ja jokainen sormikin hoidetaan erikseen.
Sitten siirrytään jakkaralle. Backman käy läpi selän, pyytää kiikkumaan kellonviisarina puolelta toiselle, välillä eteen ja taakse. Sitten heilutan sivusuunnassa vuorotellen molempia jalkojani.
Lopuksi vahvat leipurinsormet käsittelevät vielä kasvoni ja päänahkani.
Käsittelyn jälkeen on suositeltavaa välttää rajua liikuntaa ja kovaa saunomista muutama päivä.
”Kalevalaisen jäsenkorjauksen idea on käsitellä koko ihminen”, Backman kertoo.
”Vaivan syy on usein jossain aivan muualla kuin missä kipu tuntuu. Hoitoa ei voi jättää kesken, sillä kun aloitetaan jalkapohjista, kudosnesteet lähtevät liikkeelle. Ne täytyy saattaa oikeaan kiertoon.”
Asiakkaat ovat etupäässä työikäisiä ja sitä vanhempia. Nuoria eivät krempat vielä aja vastaanotolle, vaikka heilläkin on usein toimintoja rajoittavia ja kipuja aiheuttavia ongelmia, kuten selkäsärkyjä.
”Kipeän selän aiheuttaja saattaa loppujen lopuksi olla vaikka kauan sitten unohtunut nilkan nyrjähdys. Sen myötä askel on saattanut muuttua hieman erilaiseksi kuin ennen. Vuosien saatossa virheasento johtaa erilaisiin vaivoihin.”
JOHANNA RANTANEN