Hirvisonnissa voi loisia syksyllä keskimäärin 10 600 hirvikärpästä

Enimmillään yhdessä itäsuomalaisessa hirvessä havaittiin 17 500 hirvikärpästä ja vähimmilläänkin yli 800 kärpästä.

Filosofian maisteri Tommi Paakkosen väitöstutkimuksessa hirvikärpästen lukumäärää ja tiheyttä sekä loisten sijoittumista hirven taljan eri osiin määritettiin 23 taljasta. Aineiston perusteella hirvisonneilla oli keskimäärin 10 600, hirvilehmillä 3 500 ja vasoilla 1 700 hirvikärpästä taljassaan.

Hirvikärpänen suosi hirven etuselän aluetta, jossa oli noin puolet kaikista kärpäsistä. Syy tähän on ilmeisesti se, että hirven karva on pisimmillään säkäalueella, mikä tarjoaa ylöspäin ja hämärään pyrkivälle hirvikärpäselle parhaan mahdollisen suojan.

Vaikka hirvikärpänen loisii hirvessä erittäin runsaana, on sen vaikutus hirven hyvinvointiin tutkimuksen perusteella varsin vähäinen. Hirvikärpäsloisinnan vaikutusta hirven hyvinvointiin selvitettiin keräämällä verinäytteitä sekä hirvikärpäsen loisimilta että loisimattomilta hirviltä.

Kokeellisen altistuksen perusteella hirvikärpäsellä ei ollut vaikutusta myöskään poron hyvinvointiin.

Syksyllä koteloistaan kuoriutuvat aikuisvaiheen hirvikärpäset voivat altistua pakkaselle ennen kuin löytävät sopivan isäntäeläimen. Kylmänkestolla on siten keskeinen merkitys hirvikärpäsen menestymiselle nykyisillä esiintymisalueilla ja mahdolliselle levittäytymiselle pohjoisemmaksi.

Kylmäaltistuskokeissa suurin osa tutkituista hirvikärpäsistä selviytyi –5 celsiusasteen pakkasesta ja runsas viidennes kesti jopa –15 celsiusasteen pakkasta.

Laji on siis hyvin sopeutunut esiintymisalueensa ilmastoon ja voi kylmänkestonsa puolesta levittäytyä myös nykyistä pohjoisemmaksi.

Paakkosen väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopistossa huomenna perjantaina.