KOMMENTTI
Maa- ja metsätalousministeriön laatiman ravinnestrategian mukaan ravinnekierrätyksen mallimaassa Suomessa on ”vuoteen 2020 mennessä tarjolla kierrätettyjä ravinteita” ja ”varannoiltaan rajallista (luonnon) fosforia käytetään säästeliäästi ja tehokkaasti”.
Isoimmat kaupungit ovat nyt avainasemassa siinä, voivatko nämä taloudellisesti ja ympäristön kannalta järkevät suunnitelmat toteutua.
Jos ne eivät siirry erottelemaan fosforia puhdistamolietteestä, mittaviin teknologisiin investointeihin on täällä mahdoton ryhtyä hajanaisten yhdyskuntien ja maatalouden rakenteen vuoksi.
Kuten Outotecin esimerkki osoittaa, tarvitaan Zürichin kantonin tapaista yhteistä tahtoa, että asian tärkeys ymmärretään.
Kantonin kansalaisista 95 prosenttia kannatti kansanäänestyksessä jätteenpolttolaitoksen rakentamista puhdistamon yhteyteen. Puhdistamo sijaitsee aivan suurkaupungin keskustassa joen rannalla samalla alueella arvoasuntojen sekä kaupunkilaisten suosimien uimarannan ja puistojen kanssa.
Polttolaitoksen kannatus oli jopa suurempaa kuin keskussairaalan, jonka sijoitussuunnitelman suosio mitattiin niin ikään kansanäänestyksessä.
Jos Suomessakin eroteltaisiin puhdistamolietteestä fosfori, voisi kuvitella, että samalla voidaan ainakin helpottaa hevostallien lantaongelmaa. Se on kaupunkien läheisillä talleilla erittäin akuutti jo nyt.
Eri asia on sitten, kannattaako kaupunkien suuriin puhdistamoihin lähteä kuljettamaan muiden eläinyksiköiden lantaa kovin pitkiä matkoja.
Pitemmällä juoksulla myös karja- ja vilja-Suomen ravinnekuormituksen kohtaamattomuusero pitää sekin silti ratkaista.
KAIJALEENA RUNSTEN