Kana Ruusunen aloitti uransa esiintyjänä vahingossa.
”Se teki itseään tykö heti tipuna. Kun minä laitoin käden häkkiin, nyrkinkokoinen pallo kiipesi heti peukalolle istumaan”, kertoo Ruususen omistaja Johanna Niskanen Lapinlahdelta.
Viime marraskuussa Niskanen oli sopinut Lapinlahden Nerkoon koulun kanssa tulevansa kertomaan tipun kehityksestä, kanan elämästä ja eläinten hyvästä kohtelusta.
Vierailuaamuna Niskanen ruokki kanoja, joiden joukosta Ruusunen tuttuun tapaansa pyrki syliin ja seurustelemaan.
”Yhtäkkiä välähti, että minäpä otan Ruususen mukaan. Ei muuta kuin kana koppaan ja menoksi.”
Lintu oli elementissään. Se ei pelännyt häliseviä lapsia eikä kalusteiden kolinaa.
Niskanen nosti Ruususen olkapäälleen, missä se suki emäntänsä hiuksia kukertaen itsekseen.
”Minulla on ääni painuksissa. Teidän pitää olla hiljaa, jotta kuulette, mitä minulla ja Ruususella on kerrottavana.”
Luokkaan laskeutui hiljaisuus.
Niskasella on parinkymmenen horniolaisen maatiaiskanan parvi, jonka jäsenille perheen lapset ovat saaneet keksiä nimiä. Ruususen lisäksi joukossa on muun muassa Kenkälusikka-niminen kana.
”Onneksi Ruusunen on ollut se, joka haluaa esiintyä. Olisihan se noloa kiertää kouluissa Kenkälusikan kanssa”, Niskanen nauraa.
Ruusunen täyttää huhtikuussa vuoden. Maatiaiskanojen tavoin se voi elää yli kymmenen vuotta.
MAIJA ALA-SIURUA
Ruusunen edustaa
horniolaista maatiaiskanakantaa. Se on suomalaisista alkukantaisin ja lähinnä kesykanojen kantamuotoa viidakkokanaa.