Medioissa on kesän aikana peräänkuulutettu koululaisille ja kuntapäättäjille talouden osaamistaitoja ja taloudellista lukutaitoa.
Kirjoittipa joku veitikka (HS 24.7.) vertauksen, jonka mukaan jäniksenmetsästäjältä vaaditaan metsästystutkinto, järjestysmieheltä järjestysmieskortti ja niin edelleen, mutta kuntapäättäjät saavat päättää miljoonien eurojen budjeteista ilman vaatimuksia noiden lukujen ymmärtämisestä.
Noh – tottahan se on, kun peliin lähtee mukaan, pitää olla säännöt hallussa.
Mutta entä sitten maan hallitus ja virkamieskunta? Olemme menneinä viikkoina saaneet kuulla korkea-arvoisten ministeriemme suusta, että Venäjän vasta-pakotteita ja ilmeisesti muutakaan maamme tilaa uhkaavaa ei otettu laskelmissa huomioon, kun ne eivät olleet vielä tapahtuneet. Häh? Ja höh!
Jos yritykset ajattelisivat noin, olisivatpa aika pian entisiä yrityksiä. Tottakai täytyy tehdä arvioita ja analyysejä vaihtoehtoisista tulevaisuudennäkymistä.
Tuskin kukaan tavallinen kaduntallaaja tässä valtakunnassa kuvitteli EU-pakotteiden synnytystuskien aikaan, että isoveli antaisi asian mennä ohi olankohautuksella.
Missä on päättäjien arkipäivän realismi? Ollaan niin eeuuta ja natoa, että historiakin unohtuu.
Jos on tosiaan totta, että skenaario- ja herkkyysanalyysit ja tulevaisuuden vaihtoehtojen mallintaminen ovat ministereillemme ja virkamiehillemme tuntemattomia, olisi kiireesti palattava takaisin koulunpenkille opettelemaan taloudellista kirjoitustaitoa.
Tässä nyt ei enää pelkkä lukutaito riitä.
Suomen valtion tasoon verrattuna yksittäisen kunnan miljoonapuuhastelu on nippelikauppaa. Toki asia on kuntoon saatava kunnissakin. Ja peruskoulutusta kaikille, jotta nuorisokin ymmärtää esimerkiksi festariniityn roskaamisen ja kunnallisverojen maksamisen yhteyden.
Omassa nuoruudessani nämä kyllä koulussa selitettiin juurta jaksain, että mitä ne julkiset menot ovat, joita verorahoillamme rahoitetaan – mukaan lukien tämä niin sanottu huippuvirkamieskunta.
Päivi Manninen
Helsinki/Sauvo