Kun Panu Rajalan uutuuteen tarttuu, ensin on kamppailtava hetki itsensä kanssa: onko lupa tietää mitä on kahden kesken puhuttu ja toiselle luotettu. En ole nähnyt kirjaan yllykkeen antanutta näytelmää, joten motiivin painavuuteen en voi ottaa kantaa.
Mutta teos on julkistettu ja painos on iso. En rupea tuomariksi, vaan katson tulosta. Rajala kirjoittaa vetävästi. Herkullisia kohtauksia riittää lehtien kansikuvaparista.
Millaisen kuvan hän ”koko kansan rakastamasta” Katri Helenasta välittää? Mielestäni aika lailla tutun ja näköisen. Kirja lisää rosoista temperamenttia ja inhimillisyyttä, mikä ei ole kohteelle haitaksi.Kokonaisuutta voi verrata entiselle puolisolle lähetettyyn ruusuun, jonka varressa on vankat piikit. Vaan terälehtien tuuhean näyttävästä flamencohelmasta ruusut muistetaan.
Piikkipuolella pistää terävimmin laulajatähden ufo-näyt ja ummikkous kirjallisuuden suhteen. Mutta meistä jokaisesta saisi jostakin näkökulmasta karikatyyrin. Harvapa meistä monella alueella mestaroi. Satuttavinta kohteelle lieneekin intiimiyden avaaminen.
Katri Helena osoittautuu avioliitossaankin ammatilleen omistautuneeksi, kurinalaiseksi ja päämäärätietoiseksi naiseksi, joka pitää ohjat käsissään. Tohtori Rajala ei piilota heikkouksiaan, alinomaista silmänvilkettä naisten suuntaan. Mustasukkaisuus saa selityksensä.
Kompromisseihin tämä vaimo ei taivu, jos se vaatii haavoittumista.
Lavatähti ja kirjamies kertoo kahden arvomaailmaltaan erilaisen ihmisen yrityksestä elää yhdessä. Erilaisuus viehättää niin kauan kuin intohimoa riittää. Julkisuus puhaltaa eloa vielä hiillokseen. Mutta rakkaustarinan loppu on väistämätön.
Päätös yhteenmenosta syntyi semmoisella vauhdilla, että varsinainen tutustuminen jäi avioliiton arkeen. Niinpä aikaa myöten yhteiselo sai farssin piirteitä.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Panu Rajala: Lavatähti ja kirjamies. 241 sivua. WSOY.