Keskustan ryhmään kohdistui vaaleissa ankara päätehakkuu. Yli-ikäisten varjostama taimikko osoittautui harvaksi ja epätasaiseksi.
Jäljelle jääneistä vain Matti Vanhasella ja Anu Vehviläisellä oli kokemusta eduskuntatyöstä edellisen laman ajoilta 1990-luvulta. Molemmat kutsuttiin vaativimpiin tehtäviin, kun valtiovarainministeri Katri Kulmunin (kesk.) eväät loppuivat.
Edellisen laman aikana päiviteltiin, miten lapsemme selviävät heille sälytetyn valtavan velkataakan hoidosta. Nyt tiedämme, että he selviytyvät ottamalla valtavasti uutta velkaa.
Kokoomuslaiset, esimerkiksi Pihla Keto-Huovinen, valittivat taas vuorolausuntana, että elämme tulevien sukupolvien piikkiin. Millä he kaiken maksavat, kun tämä hallitus ei työllistä?
Riikka Purra (ps.) sanoi velkaan perustuvan lisäbudjetin olevan taloudellisesti kestämätöntä äänestäjien pettämistä. Hallituksen puolelta Riitta Mäkinen (sd.) ihmetteli, eikö kokoomus todella näe lisäbudjetin työllisyysvaikutuksia.
Työministeri, myös koulutettu sairaanhoitaja Tuula Haatainen (sd.) sanoi, että ensin pitää saada potilaan sydän toimimaan, sitten vasta vakautetaan. Valtiovarainministeri Matti Vanhanen arveli kuivasti, että parhaassa tapauksessa jo tämän kokoinen velanotto saa taloutemme pyörät liikkeelle.
Eipä tainnut valtiovarainministeri Iiro Viinanen (kok.) 1990-luvun alun vapaan pudotuksen Suomessa ehtiä vakautusta miettimään, kun epätoivoisesti kiersi maailmaa hattu kourassa aina uutta lainaa kerjäämässä.
Uusi puhemies Anu Vehviläinen toivoi asiallisuutta ja arvokkuutta eduskunnan keskusteluun.
Perussuomalaisten räyhäsiiven sanataiturit innostuvat välistä sopimattomuuksiin, etenkin hyvänahkaisen varapuhemiehen Juho Eerolan (ps.) vahtivuorolla. Ehkä heidän äänestäjänsä haluavat ranttalimeininkiä. Ryhmän asialliset edustajat häpeävät holtitonta suunsoittoa ja haukuskelua.
Kirjoittaja on vapaa toimittaja.