Afrikkalaisamerikkalaisen Nobel-kirjailija Toni Morrisonin (s. 1931) uusimmassa teoksessa sivuja on vain 133, mutta 1950-luvulle sijoittuva teos on silti täyteläinen, vaikuttava, jopa järkyttävä. Tiiviys kirkastaa teemat.
Läpi tuotantonsa Morrison on kirjoittanut mustan väestönosan kokemuksista Yhdysvalloissa orjuudesta alkaen. Hänen kykynsä nähdä ihmisen mieli alitajunnan perukoille asti on ilmiömäinen. Kieli on kaunista ja ilmavaa, merkityksiltään rankkaa, niin nytkin.
Koti kertoo 24-vuotiaasta Korean sodan veteraanista Frankista ja hänen neljä vuotta nuoremmasta sisarestaan Ceestä. Frank palaa sodasta fyysisesti ehyenä mutta joutuu kamppailemaan järkensä puolesta.
Kaksi läheistä ystävää silpoutui taisteluissa hänen silmiensä edessä. Mieli yrittää piilottaa muutakin sietämätöntä alitajuntaan, se vain ei suostu pysymään siellä.
Henkisten sotavammojen kuvaukset palauttivat ajatukset tieto-Finlandialla palkittuun Ville Kivimäen teokseen Murtuneet mielet. Sama toistuu ja on toistunut kaikkialla missä soditaan.
Frank saa kirjeessä tiedon, että Cee on kuolemaisillaan. Hän päättää pelastaa siskon. Maassa, jossa mustien henki ei vielä 1950-luvullakaan paljon paina, jopa kohteeseen pääseminen ei ole itsestään selvää.
Tässä romaanissa Morrison ei kuitenkaan korosta ihonväriä. Henkilöitten kaltoinkohtelu paljastuu rasismiksi vain viitteistä, kuten lääkärin hyllyn rotuhygieniaa käsittelevien opusten rivistä. Kirjailija kertoo väheksytyistä ihmisistä, jotka raskaitten vaiheitten kautta löytävät elämänsä arvokkuuden.
Selviytyjät eivät etsi kostoa. ”Sinua ei mikään eikä kukaan muu ole velvollinen pelastamaan kuin sinä itse”, sanoo eräs hyväntekijöistä ja käskee hoidettavaansa etsimään sisältään vapaan ihmisen. ”Ja anna sen tehdä jotakin hyvää tässä maailmassa.”
Ihmisen arvokkuus kasvaa yksityisistä teoista, elämällä niin että itse voi kunnioittaa itseään.
Morrison näyttää viiltävästi, miten muitten arvostuksiin mukautuva kadottaa itsensä. Kohtalo voi olla toisen käsissä, mutta sen voi kohdata monella tapaa.
Toni Morrisonin pieni mutta sisällöltään suuri romaani on tarkasti sommiteltu kuva ihmisen hyvyydestä ja pahuudesta, rakkauden ja julmuuden kamppailusta. Taustalla muodostuu kuva yhteiskunnasta kärsimyksen ja selviytymisen näyttämönä.
On tärkeää, että merkittävää käännöskirjallisuutta kustannetaan, vaikka kaupallisuuden näkökulmasta se on kallista.
ANELMA JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Toni Morrison: Koti. Suom. Seppo
Loponen. 133 sivua. Tammi.