Keinutuoli on englantilais-amerikkalainen keksintö.
Bostonin seudulla englantilaistyyppinen ohutjalkainen
Windsor-tuoli sai 1760-luvulla alleen ohuet jalakset.
Ruotsalaiset siirtolaiset
toivat keinutuolin mukanaan kotiin palatessaan. Se levisi
vähitellen Ahvenanmaan
kautta Suomeen, aluksi maan lounais- ja länsiosiin.
Keinutuoli kuului silloin
varakkaisiin kaupunkikoteihin – maaseudulle se levisi vasta 1800-luvun jälkipuoliskolla.
Länsi-Suomessa keinu-
tuolien valmistus keskittyi Nakkilaan ja Urjalaan. Nakkilalaisessa tyylissä ei ole sorvattuja kappaleita, urjalalaiseen kuuluvat koristeellisesti
sorvatut jalat ja tukipuut.
Joensuun seudulla alettiin valmistaa vuosisadan
vaihteessa shaker-tyyppisiä keinutuoleja. Ne ovat suora-
linjaisia ja lyhytjalaksisia.
Selkänoja on pysty ja istuin
on verhoiltu nahalla.
Keinutuoli oli pitkälle 1900-
luvulle ylellisyysesine. Se on usein ollut mukavin ja
arvokkain istuin, isännän
tai emännän paikka, jonka
tarjoaminen vieraan käyttöön on osoittanut kunnioitusta.
Lähde: Museovirasto