Suurin odotuksin liikkeelle lähtenyt
Talvivaara ajautui eilen konkurssiin. Konkurssi on isku paitsi koko kaivosalalle, myös Kainuun maakunnalle, jossa Talvivaara on ollut merkittävä työllistäjä.
Talvivaaran tarina on ollut täynnä rohkeita avauksia, ennakkoluulottomuutta ja suuria epäonnistumisia ja pettymyksiä. Koko kaivosyhtiön luominen tyhjästä oli pitkälti yhden miehen, Pekka Perän, oivalluksen ja peräänantamattomuuden tulos. Kansainväliset sijoittajat saatiin mukaan hankkeeseen, jollaista Suomessa ei aiemmin ollut ollut.
Vaikeudet alkoivat, kun kävi ilmi, että Talvivaara ei kyennyt hallitsemaan uusia tuotantoprosesseja. Kaivos päästi ympäristöön jätevesiä, joissa päästömäärät ylittivät luparajat. Talvivaara joutui investoimaan mittavasti
uusiin rakenteisiin ja käsittelyjärjestelmiin, jotta se voi jatkaa toimintaansa.
Tämä kaikki sattui aikana, jolloin nikkelin hinta maailmanmarkkinoilla putosi. Yhtiö joutui akuuttiin rahoituskriisiin, josta se pelastui vain Suomen valtion väliintulon avulla.
Tämäkään ei lopulta riittänyt. Yhtiön rahoitusasema kävi kestämättömäksi ja tämän seurauksena käynnistettiin yrityssaneeraus. Kurki ehti kuolla ennen kuin suo suli – pörssissä noteeratun Talvivaara Oyj:n tytäryhtiö Talvivaara Sotkamo ajautui konkurssiin.
Mitä Talvivaaralle nyt tapahtuu? Tämä on hyvä kysymys.
Yksi vaihtoehto on, että valtio ottaa Talvivaaran hoteisiinsa ja yrittää saada kaivokselle jatkajan. Tässä tilanteessa sellaisen löytäminen ei ole helppoa.
Mikä menee alas, tulee myös ylös. Nikkelin hinta nousee jossakin vaiheessa. Se merkitsee, että Talvivaaran tarina voi jatkua.
Jatkuuko se, sitä on liian aikaista arvioida.