Ismo Hölttö työskenteli 1960-luvulla kultaseppänä. Vapaa-aikanaan hän kiersi sekä Helsingissä että maaseudulla ja kuvasi ihmisiä.
Parhaillaan hänen kuviaan on esillä Ateneumissa olevassa näyttelyssä.
Kuvausmatkoillaan Hölttö retkeili muun muassa Pohjois-Karjalassa ja Savossa sekä Oulun seudulla.
Hänen kuvistaan välittyy kiinnostus ihmisiä ja heidän lähiympäristöään kohtaan.
”1960-luvun puolivälin jälkeen Höltön tuotantoon ilmestyi lisäksi selkeä yhteiskunnallinen painotus”, kertoo näyttelyn kuraattori Riitta Raatikainen.
Hölttö teki useita kuvausmatkoja eri puolille Suomea. Hän halusi näyttää aiemman, romantisoidun Suomi-kuvan yksipuoliseksi ja esitteli toisenlaisen todellisuuden. Suuri kaupungistumisen murros on taltioituna hänen kuviinsa.
Murros välittyy myös Höltön ja Mikko Savolaisen yhdessä 1970-80 -luvuilla julkaisemista valokuvakirjoista Suomea tämäkin, Raportti Suomen mustalaisista ja Vanhuksia.
Ismo Höltön kuvat ovat sidoksissa kuvausajankohtaan. Ne välittävät todenmakuisen tuokion menneisyydestä ja tuovat sen lähelle tämän päivän katsojaa. Samalla ne ovat ajattomia ja yleispäteviä suhteessa ihmisen osaan.
Kuvissaan Hölttö kertoo pienten ihmisten selviytymistarinaa. Suuri tarina elää ja välittyy yksittäisten ihmisten kertomuksista.
Näyttely jatkaa Ateneumissa näyttelysarjaa, jossa esitellään suomalaisen valokuvataiteen klassikoita. Ismo Hölttöä ovat edeltäneet valokuvaajat Matti Saanio, Caj Bremer, Eino Mäkinen ja Aho & Soldan.
Ismo Hölttö voitti aikanaan palkintoja useissa kilpailuissa, muun muassa Eurooppalainen valokuvaaja -palkinnon Länsi-Berliinissä vuonna 1967. Samana vuonna hän voitti myös Suomen itsenäisyyden juhlavuoden valokuvauskilpailun.
Taiteilijaa ovat tukeneet Koneen säätiö ja Patricia Seppälän säätiö.
Maikki Kulmala
Ismo Hölttö 31.5. asti
Ateneumissa Helsingissä.