Eduskuntavaalien jälkeen valittavalla hallituksella on edessään kivinen taival. Valtion ja kuntien velkaantumista ei ole saatu kuriin, vienti ei vedä eikä työttömyys ole hellittänyt. Menoleikkausten ja verojen korotusten seurauksena kotimainen kysyntäkin on hiipunut.
On selvää, ettei tulevalla vaalikaudella suuriin menolisäyksiin ole varaa. Puolueiden pitääkin olla vaalilupaustensa kanssa varovaisia.
Pelkästään säästämällä Suomea ei kuitenkaan saada nousuun. Tulevaisuuden rakentamiseen tarvitaan tuottavia investointeja. Vaikka investoiminen on pääasiassa yritysten tehtävä, pitää yhteiskunnan huolehtia siitä, että perusrakenteet ovat kunnossa.
Biotalouteen kohdistuu perustellusti suuria odotuksia. Metsäteollisuuden suunnalta on kuulunut myönteisiä uutisia. Pitkän vaikean kauden jälkeen yritykset suunnittelevat isoja investointeja.
Jos suunnitellut investoinnit toteutuvat, lisääntyy puun tarve noin kymmenen miljoonaa kuutiometriä. Lisäksi voimalaitosten arvioidaan tarvitsevan lisää energiapuuta 5–6 miljoonaa kuutiota.
Biotaloudesta puhuttaessa unohtuu usein, että ruuan tuotanto on biotalouden ydintä.
Sekä puu- että elintarvikealan kuljetukset tarvitsevat kunnossa olevat liikenneväylät. Päättäjiltä näyttää unohtuneen, että biotalouden juuret ovat syvällä maaseudulla ja kuljetukset lähtevät pienten teiden varsilta.
Erityiset alempiasteinen tieverkko on saanut rapautua rauhassa jo vuosia. Vaikka teiden huono kunto on ollut päättäjien tiedossa, on teiden kunnossapitoon osoitettuja määrärahoja leikattu.
Pitkään jatkuneen alirahoituksen takia teiden korjausvelkaa on kertynyt jo noin 2,4 miljardia euroa. Esimerkiksi painorajoitettuja siltoja on jo 520, ja niiden määrä kasvaa nopeasti. Liikenneviraston mukaan 7 000 siltaa tulee peruskorjausikään vuoteen 2020 mennessä.
Liikenne-ja viestintäministeriö asetti noin vuosi sitten parlamentaarisen työryhmän kartoittamaan, miten liikenneverkon korjausvelkaa voitaisiin vähentää.
Työryhmän mukaan liikenne on Suomelle keskeinen kilpailukykytekijä, ja liikenneverkon huono kunto lisää kustannuksia ja vaarantaa liikenneturvallisuuden.
Työryhmän mielestä jatkossa pitää sitoutua siihen, ettei tieverkon korjausvelka kasva ja sitä saadaan vähennettyä. Korjausvelan kasvun pysäyttäminen vaatii nykytasoon verrattuna sata miljoonaa euroa lisää rahaa vuodessa. Jos korjausvelkaa halutaan edes hieman vähentää, lisärahaa tarvitaan vuosittain lisää 200 miljoonaa euroa.
Lisärahan saaminen perustienpitoon on hankalaa, koska jo tehdyillä investointipäätöksillä liikennerahoista suurin osa on sidottu. Tällaisia ovat esimerkiksi noin miljardi euroa maksava länsimetron jatke ja saman hintainen Helsinki-Vantaan lentokentälle vievä Kehä-rata. Myös noin kaksi miljardia euroa maksavan Pisara-radan suunnitteleminen jatkuu.
Kysymys ei ole siitä, etteikö uusia investointeja myös pääkaupunkiseudulle tarvittaisi, vaan siitä, mihin on nyt varaa. Nykyisessä taloustilanteessa pitää rahat kohdistaa sinne, missä ne tuottavat parhaiten.
Parannusta perusväylien kunnossapitoon ensi vaalikaudella saattaa olla luvassa. Parlamentaarisen työryhmän lisäksi myös puolueet ovat valmiita lisäämään rahaa liikenneväylien kunnossapitoon. MT:n liikennepoliittiseen kyselyyn vastanneista puolueista ainoastaan vihreät olivat sitä mieltä, ettei lisärahaan ole varaa. (MT Autot&Liikenne 13.3.)
Toivottavasti puolueet muistavat lupauksensa myös vaalien jälkeen. Miljardien omaisuutta ei ole varaa päästää täysin kuralle.
Toivottavasti puolueet muistavat lupauksensa vaalien jälkeen.