Yhdenvertaisuuden ihannetta koetellaan perusopetuksessa – OAJ:n kyselyssä viisi kuudesta opettajasta ja rehtorista katsoo, ettei koulussa ole resursseja inkluusioon

Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) tuoreen kyselyn mukaan peräti viisi kuudesta peruskoulun luokanopettajasta, aineenopettajasta ja rehtorista katsoo, ettei inkluusio ole mahdollista oman koulun nykyisillä resursseilla.

”Inkluusio tarkoittaa jokaisen oikeutta opiskella yhdenvertaisesti kaikille yhteisessä koulussa. Sen edellytyksenä on riittävä tuki omassa luokassa ja omassa lähikoulussa sekä tarpeellinen määrä erityisopettajia ja erityisluokanopettajia luokan- ja aineenopettajien työpareina”, OAJ:n puheenjohtaja Katarina Murto avaa käsitettä tiedotteessa.

Inkluusiota on esimerkiksi se, että opiskeluympäristö muokataan kaikille sopivaksi, ryhmäkoot vastaavat tuen tarpeita ja ilmapiiri on suvaitsevainen. Kun inkluusio toteutuu, lapsi tai nuori saa riittävästi tukea. Opetuspaikka voi olla yleisopetuksen luokka tai erityisluokka ja joskus jopa erityiskoulu.

”Osalle oppilaista erityisluokka on lapsen edun mukainen oppimisympäristö, eikä se ole vastoin inkluusiota”, Murto muistuttaa.

Julkisessa keskustelussa inkluusio on nostettu yhdeksi syyksi sille, että koulutuksen mallimaassa oppimistulokset ovat alkaneet heikentyä. Pahamaineista inkluusiota on moitittu vain säästökeinoksi, joka lisää häiriökäyttäytymistä luokissa ja ajaa sekä oppilaat että opettajat uupumukseen.

OAJ halusi kyselyllään selvittää, millaisia kokemuksia inkluusiosta ja perusopetuksen tuen toimivuudesta on niillä opettajilla ja rehtoreilla, joiden työhön tuen järjestämistapa välittömästi vaikuttaa.

Syys-lokakuussa toteutettuun kyselyyn vastasi 2  205 peruskoulun luokanopettajaa, aineenopettajaa ja rehtoria kautta maan. Kysely toteutettiin niin, että OAJ:n alueasiantuntijat pyysivät oman alueensa opettajia vastaamaan kyselyyn.

Kyselyn mukaan peruskoulun opettajat ja rehtorit eivät suhtaudu torjuvasti inkluusioon, kun se toimii ja on resursoitu riittävästi. Yhdeksän kymmenestä OAJ:n kyselyyn vastanneesta opettajasta ja rehtorista kannatti inkluusiota, jossa oppilas saa oikea-aikaisesti tukea, resurssit ovat riittävät ja käytössä on erityisluokat.

Kun OAJ kysyi luokan- ja aineenopettajilta sekä rehtoreilta heidän arviotaan oppimisen tuen toteutumisesta, kriittisimmän vastauksen antoivat aineenopettajat. Heistä runsas viidennes eli 22 prosenttia vastasi, että oppilaiden tuki toteutuu huonosti tai erittäin huonosti. Samaa mieltä oli 16 prosenttia luokanopettajista. Rehtoreista näin katsoi vain viisi prosenttia.

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ohella oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan.

OAJ pyysi luokanopettajia, aineenopettajia ja rehtoreita nimeämään, mitkä seikat kolmiportaisessa tuessa kaipaavat eniten korjaamista. Kolmiportaisessa mallissa tuki on jaettu kaikille tarjottavaan yleiseen tukeen sekä erillisen päätöksen perusteella tarjottavaan tehostettuun ja erityiseen tukeen.

Kyselyn vastauksissa kärkeen nousi vaatimus, että kirjallisia tuen suunnitelmia ja dokumentointia olisi vähemmän. Tätä toivoi 33 prosenttia kaikista vastaajista. Toiseksi eniten, 28 prosenttia, mainintoja sai vaatimus oppilaan vahvemmasta oikeudesta erityisluokkaan.

”Yksi perusongelmista on, ettei pedagogisten asiakirjojen laatiminen johda mihinkään, koska osa-aikaisen ja kokoaikaisen erityisopetuksen resurssit ovat riittämättömät”, Katarina Murto toteaa OAJ:n tiedotteessa.

”Byrokratiaa on kevennettävä ja selkeytettävä. Yksi asiakirja tuen tarpeen selvittämiseen ja toinen tuen toteuttamiseen riittäisivät. Näitä kahta päivitettäisiin, kun oppilaan tilanne ja tuen tarve muuttuvat. Joka portaalle ei tarvita omia asiakirjojaan”, Murto huomauttaa.

Hänen mukaansa toinen iso pulma on, että tehostetun ja erityisen tuen oppilaita voidaan integroida yleisopetuksen ryhmiin ilman, että määrää rajoitetaan.

OAJ vaatii tiedotteessa ryhmäkoon pienentämistä, kun tehostetun tuen oppilaita on integroitu ryhmään.