Lukijalta: Hyvinvointialueen johtajat esittävät säästöjä kohteisiin, joihin pitäisi panostaa

Hyvinvointialueen johtajat esittivät talousahdingossaan maan hallitukselle mittavaa palveluiden karsimista (HS 22.9.). Ja mistä he säästäisivät? Niiltä, joilla ei ole mitään sananvaltaa yhteiskunnassamme eli kouluterveydenhuollosta, neuvolapalveluista, lastensuojelusta ja vanhusten hoidosta. Piti hieraista silmiään, kun uutista luki.

Kolme ensimmäistä säästökohdetta kohdistuu suoraan siihen väestön osaan, johon meidän tulisi ennemminkin panostaa.

Lastensuojelussa jo nyt yksi työntekijä hoitaa 30 lapsen asioita. Kouluterveydenhuollon ja neuvolapalveluiden resursseja on aikojen saatossa pikkuhiljaa vähennetty. Kouluterveydenhuoltoa on esitetty tarjottavaksi vain niille lapsille, jotka sitä tarvitsevat. Miten siis käy niille lapsille, jotka eivät pääse edes mahdolliseen seulaan, jossa todetaan jokin hoitoa vaativa ja lapsen hyvinvointia uhkaava tekijä?

Entä vanhustenhoito? ”Ei mitään mitoituksia”, sanovat hyväpalkkaiset sote-johtajat.

Mikä hoitajamitoituksessa on niin punainen vaate, että siitä luopuminen pelastaa sote-alueiden rahoituksen? Vai onko kyse siitä, että vanhustenhoito on helppo kohde.

Hoivakriisi vuonna 2019 osoitti meille millaisen kaaoksen voi saada aikaan, kun henkilökuntaa ei ole riittävästi. Nyt olisi aika tarkastella esimerkiksi mammuttiorganisaatioiden johtamisjärjestelmiä. Kentältä kuulee viestiä, ettei esihenkilöillä ole aikaa henkilöstöpolitiikkaan, kun he joutuvat tekemään niin paljon hallinnollista työtä. Mitä nuo tehtävät ovat? Tuotetaanko esimerkiksi paljon tietoa, jolla ei lopulta tehdä mitään?

Entä kuinka monta miljoonaa menee erilaiseen hankehumppaan? Hankkeita on kymmeniä ellei satoja, jotka haudataan, kun hanke on ohi.

Päivi Inberg

Superin puheenjohtaja