"Maailman maat laittavat enemmän rahaa fossiilienergian pönkittämiseen kuin ilmastokriisin torjumiseen" – Egyptin ilmastokokouksen toivotaan antavan huomiota kehittyvien maiden ilmastokamppailulle
Kehittyvät maat saavat ilmastokamppailulleen kaipaamaansa huomiota, kun YK:n ilmastokokous COP27 alkaa Egyptissä sunnuntaina.
Rakenteilla olevien hiilivoimaloiden määrä laski viime vuonna. Lehtikuva/AFP.Kokous järjestetään nyt pitkästä aikaa Afrikan mantereella, mikä näkyy myös kokouksen painopisteissä. Kokouksen pitopaikan myötä Afrikan maiden ja ylipäätään kehittyvien maiden agenda saa enemmän näkyvyyttä, arvioi Suomen kehitysyhteistyöjärjestöjen kattojärjestön Fingon ilmastoasiantuntija Emilia Runeberg.
”Nämä maat katsovat ilmastopolitiikkaa eri kantilta kuin me globaalissa pohjoisessa. Kehittyvät maat ovat aiheuttaneet vain murto-osan historiallisista päästöistä, etenkin, jos tarkastellaan päästöjä henkilöä kohden.”
Monissa kehittyvissä maissa ilmastonmuutoksen vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin esimerkiksi luonnonkatastrofeina, lisääntyneenä kuivuutena ja tulvina, jotka heikentävät ruokaturvaa. Näille maille ilmastonmuutokseen sopeutuminen on perustavanlaatuinen kysymys selviytymisestä.
”Heille hillintä ei ole ykkösasia, vaan vaikutukset ja sopeutuminen, eli hintalappu. Kuka siis maksaa nämä menetykset ja vahingot”, Runeberg sanoo.
Menetysten ja vahinkojen rahoituskysymys tulee olemaan Egyptin kokouksen kuumimpia aiheita. Tällä hetkellä myöskään sopeutumistavoitteille ei ole olemassa mitään numeerista, globaalia yhteistä tavoitetta samalla tavalla kuin päästöjen hillinnässä, jossa globaali tavoite on lämpenemisen rajaaminen 1,5 asteeseen.
”Nyt tällaista sopeutumistavoitetta ollaan luomassa. Egyptissä ei ole odotettavissa siitä vielä mitään lopullista päätöstä, mutta se, miten sopeutumistavoite määrittyy ja kuka osallistuu neuvotteluihin, tulee vaikuttamaan merkittävästi siihen, miten jatkossa ymmärrämme sopeutumisen ja sen rahoittamisen. Se on oleellinen ja tärkeä prosessi, joka kiinnostaa etenkin ilmastonmuutoksen kovinten runtelemia Afrikan maita”, Runeberg sanoo.
”100 miljardia on lopulta hyvin pieni raha globaalille pohjoiselle, mutta suuri maailman köyhille. Silti sitäkään ei ole aikaansaatu edes symbolisena solidaarisuuseleenä.”
Sopeutumisen lisäksi kokouksessa keskeistä on kehittyvien maiden ilmastotoimien rahoitus, jota teollistuneet maat ovat sopineet maksavansa kehittyville maille.
Tämä rahoitus on jäänyt kuitenkin osin toteutumatta.
Vuoden 2009 Kööpenhaminan kokouksessa tehtiin päätös, että teollistuneet maat maksavat kehittyville maille 100 miljardia dollaria vuosittain aikavälillä 2020–2025. Vuoteen 2024 mennessä on tarkoitus päättää tavoitteen päivittämisestä, ja vuoden 2025 jälkeen summaa on määrä entisestään korottaa.
Kuitenkaan edes nykyiseen tavoitteeseen ei ole päästy vuosina 2020, 2021 tai 2022. Esimerkiksi vuonna 2020 tavoite jäi 83 miljardiin.
”Tämä on symbolisesti ja moraalisesti kova isku kehittyville maille. Se syö Pariisin ja YK:n ilmastosopimuksen legitimiteettiä ja uskottavuutta”, Runeberg sanoo.
Myös päästövähennyksissä ollaan jäljessä.
”Kun katsotaan maiden ilmastotoimia, niin ne yltävät noin 2,5 asteen lämpenemiseen. Eli olemme hyvin kaukana 1,5 asteen tavoitteesta, ja vaikutusten hintalappu tulee siten kasvamaan”, hän sanoo.
”100 miljardia on lopulta hyvin pieni raha globaalille pohjoiselle, mutta suuri maailman köyhille. Silti sitäkään ei ole aikaansaatu edes symbolisena solidaarisuuseleenä.”
Ilmastokriisin ratkaiseminen vaatii kuitenkin systeemimuutoksen, jossa kaikki rahoitusvirrat, verotuksesta yritystukiin, tehtäisiin ilmastokestäviksi.
EU on esittänyt tämän vuoden kokoukselle agendakohtaa, jonka tavoitteena on maailmanlaajuisten rahoitusvirtojen muuttaminen ilmastokestäviksi.
Tavoite on jo kirjattu Pariisin ilmastosopimukseen, mutta sitä ei ole vielä toimeenpantu uskottavalla tavalla.
”Nyt EU haluaisi edistää asian toimeenpanoa. Tarkoituksena on ulottaa ilmastovaatimukset prosesseihin, joiden vaikutusta ilmastokriisiin ei ole vielä huomioitu tarpeeksi - kuten finanssimarkkinoihin, tukijärjestelmin, verotukseen”, Runeberg sanoo.
”Tällä hetkellä maailman maat laittavat enemmän rahaa fossiilienergian pönkittämiseen kuin ilmastokriisin torjumiseen. Tilanteen muuttamiseksi olisi äärimmäisen tärkeää, että kaikki rahoitusvirrat saadaan ilmastokestäviksi.”
Euroopan maat kärvistelevät tällä hetkellä Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamassa energiakriisissä. Onko tämä näkynyt Euroopan maiden halukkuudessa ilmastotoimiin?
”Energiakriisin ja pyrkimyksen venäläisestä tuontienergiasta on katsottu voivan vauhdittaa Euroopan investointeja vähäpäästöisiin ja uusiutuviin energiamuotoihin. Kuitenkin fossiilista energiaa tuetaan edelleen avokätisesti, muun muassa suorien tukien ja Suomessa etenkin verohelpotusten muodossa.”
”Kansainvälisen ilmastopolitiikan perusteena tarvitaan multilateralismia, monenkeskistä yhteistyötä.”
Ilmastokokoukset ovat saaneet myös kritiikkiä. Niitä on kritisoitu tehottomiksi, performatiivisiksi ja osittain elitistisiksi. Osittain näistä syistä esimerkiksi ruotsalainen ilmastoaktivisti Greta Thunberg ilmoitti boikotoivansa kokousta.
Runebergin mukaan kokouksia kuitenkin tarvitaan globaalien tavoitteiden edistämiseksi.
”Kansainvälisen ilmastopolitiikan perusteena tarvitaan multilateralismia, monenkeskistä yhteistyötä.”
Samalla hän pitää huolia kokousten läpinäkyvyydestä ja osallistavuudesta valideina.
”Mielipidemittausten mukaan kansalaiset toivovat näkevänsä progressiivisempia kannanottoja omien maidensa virallisissa kannanotoissa. Mutta ilmastopoliittinen päätöksenteko on usein läpinäkymätöntä ja hyvin virkamiesvetoista”, hän sanoo.
Egyptin kokousta pidetään eräänlaisena välikokouksena. Viime vuonna Skotlannin Glasgow'ssa tehtiin paljon päätöksiä ja monivuotisia ohjelmia, jotka nyt porskuttavat taustalla.
”Toisaalta elämme kriittistä vuosikymmentä, jolloin päätösten tulee tapahtua nyt.”
- Osaston luetuimmat
