Pohjavedet sekä jokien ja järvien vedet paikoin erittäin alhaalla

Pohjavedet ovat rannikon sekä maan etelä- ja keskiosan pienissä pohjavesimuodostumissa laskeneet monin paikoin 10–60 senttiä ajankohdan keskiarvoja alemmaksi ja paikoin on mitattu ajankohdan alimpia korkeuksia.

Vielä ei ole alitettu edellisen merkittävän kuivuusjakson eli vuosien 2002–2003 tasoja, vaan pinnat ovat vielä 5–25 senttiä korkeammalla, kertoo Suomen ympäristökeskus elokuun vesitilannekatsauksessaan.

Kuivan hellekesän aiheuttama maankosteuden vajaus näkyy pohjaveden pinnoissa, mutta vasta syksyn sateet ratkaisevat, kuinka alas pinnat vielä laskevat. Pinnankorkeudet jatkavat laskuaan yleensä syys-lokakuun vaihteeseen asti, mutta haihdunta ja kasvien vedenkäyttö vähenee syksyn edetessä.

"Etenkin maan lounaisosissa pohjavedet saattavat laskea alle vuoden 2003 ennätyslukemien, jos vähäsateinen kausi jatkuu. Erityisen tärkeää olisi saada pohjavesivarastoihin täydennystä ennen pysyvän talven tuloa", sanoo hydrogeologi Mirjam Orvomaa Suomen ympäristökeskuksesta.

Järvien vedenkorkeudet ovat keskimääräistä matalammalla erityisesti maan länsi- ja keskiosassa, paikoin jopa poikkeuksellisen alhaalla. Järvien vedenpintojen lasku jatkuu syyskuussa.

Maankosteuden vaje on suuri lukuun ottamatta muutamia alueita Lapissa, joten sadetta tarvittaisiin runsaasti, jotta järvien pinnat kääntyisivät nousuun. Ainakaan syyskuun ensimmäiselle viikolle ei ole ennustettu suuria sademääriä.

Säännösteltyjen järvien laskua on hillitty koko kesän ajan maltillisilla juoksutuksilla, ja juoksutukset jatkuvat edelleen pieninä.

"Jokien virtaamat ovat koko maassa pieniä ja todennäköisesti myös pysyvät pieninä, sillä mahdolliset sateet imeytyvät tehokkaasti kuivaan maahan", arvioi hydrologi Tiia Vento Suomen ympäristökeskuksesta.

Elokuun lopussa järvien ja jokien vedenkorkeudet olivat Lappia lukuun ottamatta pääosin ajankohdan tavanomaisten lukemien alapuolella.

Erityisesti Keski-Suomessa järvien vedenkorkeuden vuotuinen vaihtelu on ollut jo paikoin ennätyksellisen suurta, kun kevään harvinaisen korkeat vedenkorkeudet ovat vaihtuneet kuivan kesän yhtämittaisen laskun myötä elokuun loppuun mennessä jo harvinaisen alhaisiin lukemiin.

Elokuun sateet nostivat virtaamia ja vedenkorkeuksia ajankohdan keskimääräisten lukemien yläpuolelle vain paikoin Lapissa, mutta vedenkorkeuksien lasku taittui osin myös Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Erityisesti Lounais-Suomessa virtaamat ovat hyvin pieniä. Esimerkiksi Kokemäenjoella virtaama on vain reilu kolmannes elokuun tavanomaiseen verrattuna.