Lähes päivälleen kaksi vuotta sitten noin miljoona suomalaista siirtyi käytännössä yhdessä yössä etätyöhön.
Näin nopea ja totaalinen siirtymä tuskin olisi ollut mahdollinen, ellei useimmilla työntekijöillä olisi ollut siihen jo valmiiksi halua. Toki alkuvaiheessa myös koronavirus herätti aiheellisesti pelkoa, kun ei vielä tiedetty, miten vakavia seurauksia tauti tulisi aiheuttamaan.
Mutta olipa korona tai ei, moni oli vain odottanut hyvää syytä siihen, että saisi kerrankin kaikessa rauhassa keitellä aamukahveet ja hiippailla koko päivän villasukissa tarvitsematta meikata tai silitellä kauluspaitoja ja lähteä räntäsateessa aamuruuhkaan.
Etätyö sopii introverttien suomalaisten mielenmaisemaan kuin nenä päähän, ja monessa työpaikassa onkin siirrytty pysyvästi vähintään osittaiseen etätyöhön.
Etätyön hyödyt tehokkuuden ja tuottavuuden näkökulmasta ovat kiistattomat: olisihan se tarkemmin ajateltuna järjetöntä lähteä aina matkustamaan jonnekin, jos yhteyden voi ottaa nopeasti ja mukavasti Teamsin tahi Zoomin välityksellä vaikka kotisohvalta.
Monet tutkimukset kertovat kuitenkin myös pitkään jatkuneen etätyön negatiivisista vaikutuksista: sitoutuminen työnantajaan ja työtehtävien keskittyneeseen hoitamiseen on joutunut koetukselle, kun päivittäistä palautetta ja toisten ihmisten kohtaamisia ei tule tarpeeksi. Aivotkin rasittuvat enemmän kuin lähityössä.
Etätyö on parhaimmillaan silloin, kun työtehtävät ovat selkeitä ja rajattuja ja niiden tulos on helposti mitattavissa. Esimerkiksi projektien pyörittäminen voi olla etänä hyvin tehokasta, jos kaikki tapahtuu joka tapauksessa digitaalisen toiminnanohjausjärjestelmän kautta.
Pelkään kuitenkin, että etätyö on luomassa Suomen talouteen innovaatiovajeen. Uudet ideat nimittäin syntyvät parhaiten sellaisessa ympäristössä, jossa tulee luonnostaan paljon kohtaamisia eri tavoilla ajattelevien ihmisten kanssa.
Yhdysvaltalainen tutkija Richard Florida puhui joitakin vuosia sitten ”luovasta luokasta”, jossa luovuus syntyy moninaisuudesta ja kohtaamisista. Nyt ei työpaikoilla enää tapahdu juuri ollenkaan ideoiden ja näkemysten törmäyttämistä, eikä synny inspiraatiota, ideoita ja sitä kautta yrityksille uutta myytävää.
Korona-ajan läpi on porskuteltu vanhojen ideoiden turvin, mutta nyt monien yritysten myynti-, markkinointi- ja tuotekehityspuolella alkaa olla pajatso tyhjänä. Työntekijöistä on tullut ”zoombieita”.
Kalentereihin täytyy pikimmiten saada oikeita, paikan päällä tapahtuvia tapaamisia, seminaareja ja muita tilaisuuksia, joissa ideat ja huulikin lentävät.
Kirjoittaja on Taloustutkimus Oy:n tutkimusjohtaja.