Armeija marssii vatsallaan, sanotaan. Antiikin Rooman armeija marssi aikoinaan kaalin voimalla, ja nimenomaan lehtikaalin.
Epäilemättä Gallian ja Hispanian legioonalaiset saivat ravinnostaan riittävästi ainakin rautaa, kalsiumia ja C-vitamiinia. Proteiinia lehtikaalissa on vain hieman vähemmän kuin herneessä. Kasvimaan kasveista vain nokkonen lyö terveellisyydessä lehtikaalin laudalta.
Lehtikaalia voi käyttää tuoreena salaattiin. Lehdistä voi paahtaa uunissa sipsejä. Saksalainen klassikko on lehtikaali savumakkaran kanssa, irlantilaiset syövät puolestaan lehtikaali-perunasosetta halloweenin aikaan.
Säilöminen käy laatuun kuivaamalla, mutta kuivattavat lehdet eivät saisi olla pakkasen panemia. Itse käytän kuivattua lehtikaalia kastikkeisiin, keittoihin ja sämpylätaikinaan, mutta maltilla, jottei sen maku hallitse liiaksi.
Lehtikaali kestää jopa viidentoista asteen pakkasta. Jäisiä lehtiä voi käydä napsimassa salaattiin tai keittoon vielä tammikuussa, elleivät jänikset tai peurat ole pistelleet niitä poskeensa ennen sitä.
Lehtikaali on kaaleista helppohoitoisin, eivätkä tuholaiset piinaa sitä niin pahoin kuin monia muita kaalikasveja. Varsin koristeellisena kasvina se sopii vaikka kukkapenkin taustaksi.
TOPI LINJAMA