Suomalaisten ruokakauppojen edustajat riensivät maanantaina kiireesti kertomaan lehdistölle, että Pirkka- ja Rainbow-merkeillä myytävät ananasmehut sen paremmin kuin tonnikalasäilykkeetkään eivät ole tahallisesti peräisin lapsi- ja orjatyövoimaa käyttävistä tehtaista.
Riistosta ja muista väärinkäytöksistä oli kertonut samana aamupäivänä kansalaisjärjestö Finnwatch julkistamassaan raportissa.
Finnwatch penkoi ananasmehun ja tonnikalasäilykkeiden taustoja Thaimaassa. Havainnot olivat varsinkin ananasmehun osalta varsin karmaisevia.
Kaupan nopean reaktion ymmärtää. En hetkeäkään epäile, etteivätkö ainakin pahimmat vääryydet olisi tulleet suomalaisyrityksillekin yllätyksinä.
Sitä sen sijaan en usko, että ongelmista olisi oltu täysin epätietoisia.
Niin pitkään työntekijöiden oikeuksien polkemista on maailmassa harjoitettu ja niin halvalla monia elintarvikkeita tuotetaan, ettei kaikilla voi olla rehelliset keinot käytössään.
Halvan elintarvikkeen kohdalla niin kaupan kuin kuluttajankin hälytyskellojen pitäisi aina soida.
Kuten kaverini Facebookissa uutista kommentoi: kyllä silloin aina jotain riistetään, jos ei ihmistä, niin ympäristöä tai tuotetta. Tuotteen riistolla hän tarkoitti huonoa laatua.
Yksi erityisen hämmästyttävä seikka Finnwatchin selvityksessä paljastuu, kun katsoo keskiviikon MT:ssä jutun yhteydessä julkaistua kuvaa. Siinä eivät ole edes kaikki Finnwatchin selvityksessä luetellut tonnikalasäilykkeet.
Siitä huolimatta purkkeja on paljon!
Tuotteiden määrästä huolimatta ne ovat kuitenkin peräisin vain kahdesta tehtaasta. Kahden valmistajan tuotantotapojen tarkastamisen ei pitäisi olla ylivoimainen tehtävä.
Jossain on hyvä tahto loppunut kalkkiviivoille.
Kaupan puolustukseksi voi todeta, että nykymarkettien valikoimat ovat hirmuiset. Aivan jokaisen tuotteen taustoja ei kukaan voi aukottomasti varmistaa.
Sen sijaan sitä en voi ymmärtää, miksi kaupan valikoimissa ylipäätään täytyy olla sellaisia tuotteita, joiden tuotantotapaa ei kyetä valvomaan.
Tämä viittaa siihen, että valikoima asetetaan ihmisoikeuksien ja eettisen toiminnan edelle.
Monipuolisia valikoimia kauppiaat puolustavat usein sillä, että kuluttajalla on oikeus hyvään valikoimaan. Samaan perustelujen ryhmään kuuluu myös se, että Suomessakin on paljon köyhiä, jotka tarvitsevat halpoja elintarvikkeita.
Tällainen ajattelutapa on varsinasta kaksinaismoralismia: hyvää yhdelle toisen kustannuksella. Aivan samastahan on kyse silloin, kun suomalaisen tuottajan selkänahasta veistetään halpaa ruokaa kuluttajalle.
Sitä paitsi edullisia peruselintarvikkeita kaupoissa on yllin kyllin. Monet niistä ovat jopa sellaisia, joiden tuotantoketjuun ei ole pesiytynyt mitään epäilyttävää.
Jos kauppias perustelisi jonkin tuotteen puuttumisen valikoimasta sillä, ettei sen eettisyyttä ei ole pystytty varmistamaan, minä ainakin nostaisin hattua.
Olisi se ainakin kunniallisempaa kuin vetää vähin äänin riistoksi osoittautuneita tuotteita valikoimasta.
juhani.reku@
maaseuduntulevaisuus.fi