Osuuskauppaliikkeen historiallinen tausta on Tampereella Amurissa, ja sen tavoite oli hintakilpailussa pärjääminen kalliille yksityiskaupoille. Tämä jäsenasiakkaiden palveluetu on ehkä menetetty, ainakaan se ei näy käytännön hinnoissa. Kaksi suurta, K ja S, kilpailevat vain mainosten määrässä, ja K johtaa kisaa.
Asiakasmielipide ei tavoita enää päätöksen tekijää kehitysasioissa, eivätkä viestit kulje valittujen edustajienkaan kautta. Lähiruokaa ei hyllyihin ilmesty, kun se ei sovi suurten linjojen konseptiin. Myymälöitä johdetaan hyvin kaukaa.
Hintakilpailun sijaan tarjotaan suuri määrä eri toimittajien tuotteita, jopa tuontitavaraa, vaikka kotimaista, jopa lähiruokaa kuten leipää, olisi kotiseudulla tarjolla.
Suurin kommellus on tarjota ulkomaista lihaa. Suuresta sortimentistä johtuen hävikki on myös runsas, ja sen kustantavat asiakkaat.
Osuusliikkeen levossa oleva kilpailuetu on jäsenasiakkaat ja heidän kuulemisensa. Myös paikallisliikkeen henkilökunnalla pitäisi olla enemmän sananvaltaa. Tulevissa edustajavaaleissa jäsenet voivat vaikuttaa myönteiseen kehitykseen.
Lähiruokaa tulisi suosia, jäähän siitä kaukana tuotettua pienempi hiilijalanjälki ja yleensä se on vähän varastoituna laadukkaampaa. Työttömyysalueilla se toisi työtä sekä vaurautta, ja sitähän me tarvitsemme.
Tullihallituksen tilastoista voimme päätellä, että menetämme kymmeniä tuhansia työpaikkoja, kun valitsemme pienten hintaerojen tai hyvän mainonnan vuoksi ulkomaista tavaraa. Suomen hyvinvointia voi äänestää päivittäin jokainen marketin hyllyn ääressä, ihan oikeasti.
Esko Järvenpää
Jämsä