Syvän taantuman aikana valtio velkaantuu lisää ja lisää haaveillessaan lisärahasta samaan aikaan. Hallitus yrittää luoda kansalle optimistista tulevaisuuden tunnetta ja käskee ihmisiä menemään töihin, vaikka kunnon työpaikkoja on lähes mahdotonta saada.
Suomi on kohta pelkkä maailman juoksupoika, jos hallitus ei tee mitään. Vastuutaan välttelevät ministerimme ja muutkin poliitikot keksivät puheisiinsa merkityksettömiä tyhjänpäiväisiä selittelysanoja, joita myös politiikan muotisanoiksi kutsutaan.
Sanat elävät aikansa mutta eivät ole ikuisia. Kun jokin sana on kulutettu loppuun, niin tilalle keksitään uusi. Sanat eivät kerro kansalle yhtään mistä on kyse, mihin ne tulevat käytännössä vaikuttamaan eikä myöskään sitä, miten jonkun asian eteen tullaan käytännössä toimimaan.
Pääministeri Jyrki Katainen on tämän hetken selittelymestari joka järjestää asioista valtion eliitille omia pullakahvitilaisuuksia edustustiloissaan veronmaksajien rahoilla.
Yleisin selittelysana on rakenteellinen uudistus jonka tueksi hän on keksinyt äskettäin myös rakenteellinen heikkous -sanan.
Hyvänä kakkosena perässä tulee valtiovarainministeri Jutta Urpilainen, jonka selittely ei paljon poikkea Kataisen tyylistä. Kolmossijaa on jo vaikea jakaa ehdokkaiden suuren määrän takia.
Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäeltä on muotisanat hiukan hukassa mutta hän selittää jo mitä tahansa pysyäkseen hallituksessa. Hallituksen ulkopuolisina mestariesimerkkeinä mukaan voisi ottaa vielä Jyri Häkämiehen EK:n johdosta sekä Juhana Vartiaisen VATT:sta.
Esa Puuskari
Kouvola