Suomessa on aikaisemmin hoidettu metsiä raa’allakin kädellä, ojitettu ja hakattu aavaksi. Tehty metsän parempaan puutuotantoon tähtääviä toimenpiteitä. Niiden takana ovat olleet laista tulevat velvoitteet.
Asiat ovat olleet hyvässä hallinnassa ammattimiesten käsissä. Niinpä metsien tuotto on kohonnut viime vuosikymmeninä sodan jälkeen eri lukemille.
Nyt tätä kehitystä tulevaisuuteen uhataan pahasti vihreältä taholta. Täysin piittaamatta siitä, millä keinoin siellä metsässä on tähän mennessä tulosta saatu aikaan.
Kaupunkilaiset metsänomistajat vähät välittävät siitä, mitä metsälle pitäisi ammattilaisten mukaan tehdä. Vielä pahempaa on se, että kuvioihin on ilmaantunut ammattilaiseksi itseään nimitteleviä, vakuuttavasti asiaansa markkinoivia ”asiantuntijoita”.
Tuottavan metsän tulevaisuus on uhattuna. Suojelualueet lisääntyvät. Metsälle välttämättömät paremman puutuoton turvaavat toimenpiteet jäävät hyvien selityksien vakuuttamana tekemättä.
Tulilla istuminen ryteikön suojissa arvotetaan niin korkealle, että ison kuvan mukainen vastuullinen metsänhoito vähenee uhkaavasti.
Olemme nähneet laman, Jumalasta seuraavan elektroniikkateollisuuden menetyksen jälkeen taas kerran, että puuhun meidän on noustava, yhä uudelleen. Niiden, jotka vihreän suon uumeniin metsäänsä hyväuskoisena upottavat, toivoisi ottavan huomioon tällaisen tosiseikan.
Metsä on suomalaisten turva. Niin se on ollut aina, eikä se muuksi näytä muuttuvan.
Mutta silloin metsiemme on tuotettava monenlaista puuta ja mahdollisimman paljon.
Matti Nikkilä
Liminka