Observatorio rakennettiin havaintokoneeksi
Observatorion opas Paula Kyyrö esittelee vanhaa kaukoputkea. Kalle Särkkä Kuva: Viestilehtien arkistoNyt peruskorjatussa observatoriossa esitellään tähtitieteen perusteita, uusia saavutuksia ja historiaa.
”Meillä on huomattava osa alkuperäisistä esineistä alkuperäisillä paikoillaan, mikä on harvinaista”, sanoo Helsingin yliopistomuseon museonjohtaja Sten Björkman.
Helsingin yliopiston tähtitieteen laitos muutti observatoriosta vuonna 2009 Kumpulaan, jossa se nykyään on osa fysiikan laitosta.
”Kun täällä luetteloitiin esineistö vuonna 2010, saatiin talteen yli 500 kokoelmaesinettä. Muun muassa kaikki kellot on nyt kunnostettu ja kaksi niistä saatiin jopa toimiviksi. Kaikki kellot ovat oikeilla alkuperäisillä paikoillaan”, Björkman kertoo.
Vaikuttavin observatorion huoneista on Meridiaanisali, jossa havaintokoneet edelleen ovat peruskallioon asti ulottuvilla jyhkeillä graniittijalustoillaan.
On jopa vaikea kuvitella, millaista havaintojen teko on salissa ollut kylmillä talvipakkasilla. Lämpöväreily olisi estänyt tarkat tähtitieteelliset havainnot ja Meridiaanisali olikin vuoden 1983 remonttiin asti lämmittämätön.
Tieteen kehitys ajoi Tähtitorninmäen observatoriosta ohi jo 1970-luvulla ja havaintotoiminta siirtyi siitä alkaen muualle.
Helsingin observatorio rakennettiin aikana, jolloin tähtitieteen tutkimuksessa oli juuri keksitty pyörivä tähtitorni.
Kun yliopisto Turun palon jälkeen muutti Helsinkiin, observatorion toiminnallisesta suunnittelusta vastasi tähtitieteen professori F. G. W. Argelander ja rakennussuunnittelusta vastasi arkkitehti Carl Ludvig Engel. Tuloksena syntyi komea arkkitehtoninen helmi kaupungin näkyvälle paikalle.
Helsingin observatorion toiminnalliset periaatteet olivat ensin esikuvana vuonna 1839 valmistuneelle Venäjän pääobservatoriolle eli Pietarin Pulkovan keskusobservatoriolle.
Sittemmin useissa muissa on käytetty samoja periaatteita, viimeisimmäksi vuonna 1935 Los Angelesin lähelle valmistuneessa Griffithin observatoriossa.
Observatorion näyttelyt ovat havainnollisia. Keskeinen kohderyhmä ovat koululaiset.
”Haluamme tarjota koululaisille ympäristön tähtitieteen perusasioiden oivaltamiseen. Keskeisiä ovat Aurinkokunnan kappaleiden liikkeet ja niiden vaikutus elämäämme, tähtien elinkaari sekä maailmankaikkeuden mittakaava”, sanoo observatorion päällikkö Päivi Harjunpää.
Toden teolla koululaisvierailut alkavat ensi vuoden alussa.
Yleisökeskuksessa hyödynnetään Engelin suunnittelemia tiloja. Aurinkokuntasalissa ja Tähtisalissa saa käsityksen Aurinkokunnan ja maailmankaikkeuden rakenteesta sekä tähtitaivaan ilmiöistä. Tiedesalissa kerrotaan uusimmasta tutkimuksesta.
Observatoriorakennuksessa on myös tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan tiloja, Helsingin yliopiston almanakkatoimisto ja kahvila.
MAIKKI KULMALA
Helsingin yliopistomuseon observatorio, Kopernikuksentie 1. Avoinna ti, ke, pe ja la 12–16, to 12–20.
- Osaston luetuimmat