Metsätalousinsinööri Erkki Koipijärven yhdeksäs kirja kertoo tosipohjaisesti omaishoitajuudesta. Teos on ajankohtainen nyt, kun isot ikäluokat vanhenevat ja sotesoppa kiehuu päivästä toiseen.
Otto Ojaluoma hoitaa kotona vaimoansa Onervaa, joka vammautui epäonnistuneessa aivoleikkauksessa 22 vuotta sitten.
Otto herää anivarhain kirjoittamaan ja naputtelee tekstiä illalla Onervansa nukahdettua. Kirjoittaminen antaa voimia hoitotöihin.
1930-luvulla syntyneet Onerva ja Otto tottuivat maalla koviin töihin jo lapsena. Kristilliset elämänarvot ovat kestäneet.
Koipijärvi kuvaa hyvin aamun lehteä lukevan Oton ja Onervan huumorin, väliin kiistelynkin värittämää vuoropuhelua.
Otto jupisee ”kehysriihijöiden” kiistoja, terveydenhuollon tilaa ja metsäasioita. Onerva rauhoittelee väliin kiihtyvää miestään.
Aktiivinen kotikaupungin ja maailman menon seuranta pitää vanhukset vireinä. Hyvä naapuri sijaistaa Ottoa, joka kiitollisena rientää rastien hakuun, ahventurolle tai metsän raivuulle.
Omaishoitajuus on kestävyyslaji. Onerva häpeilee 76-kesäisen Ottonsa sauvajuoksua hangessa, mutta tiedostaa toki, että kova fysiikka auttaa jaksamaan.
Koipijärven omintakeinen huumori ja koskettavat tapahtumat ottavat lukijan mukaansa. Kirjan hienosti kirjoitettu loppu kostutti silmäni.
Uskon kirjan kiinnostavan ja tukevan omaishoitajia. Toivottavasti myös moni päättäjä lukee
sen. JUHA AALTOILA
Erkki Koipijärvi: Tahdon.
Omaishoitajuutta rakkaudesta.
232 sivua. Kintunjälki 2013.