Erkki Aurejärvi tunnetaan tupakkaprofessorina. On hän särmikäs ja mielenkiintoinen mies.
Nuorena ylioppilaana Aurejärvi joutui kännipäissään nyrkkitappeluihin ja muihinkin rötöksiin.
Tuomioitahan siitä tuli ja rehtori Edwin Linkomies erotti hänet kahdeksi vuodeksi yliopistosta. Hän kuitenkin palasi, ja vaikka ei pitänyt suutaan kiinni, päätyi arvostetuksi siviilioikeuden professoriksi.
Kuuluisuuteen Aurejärvi nousi haastettuaan tupakkatehtaat oikeuteen hengenvaaralliseksi tiedettyjen tuotteiden valmistamisesta ja myymisestä.
Oikeudenkäynnit kestivät pari vuosikymmentä ja päättyivät kaikkien syytteiden hylkäämiseen kaikissa oikeusasteissa.
Aurejärvi laukoo pidäkkeettä käsityksiään Suomen tuomarikunnasta nimet mainiten. Ehkä vain Agathon Meurman 1800-luvun lopun muistelmissaan tarjoili yhtä suorasukaisia arvioita valtiopäivätovereistaan.
Raastuvan- ja hovioikeuden jäsenet ovat järjestään tyhmyreitä ja pölkkypäitä. Korkeimmassa oikeudessa vaikuttavat henkilökohtaiset vihat. Oikeuskanslerit luimistelevat kuka milläkin verukkeella jne. Tuomioistuinten joskus lottoarvontaa muistuttavista tuomioista kärsineille on terapeuttista lukea tämä kirja.
Tupakkaratkaisuissa ei ollut kyse yksin tyhmyydestä. Suomeen vain ei suurin surmin haluttu amerikkalaistyyppistä tuotevastuukorvausta. Tuomioistuimet uhrasivat mieluummin maineensa.
Pelkona oli muun muassa että seuraavana syytteessä ovat alkoholi, sokeri, voi ja kahvi. Aurejärven mukaan mikään näistä ei kohtuullisesti käytettynä ole terveydelle vaarallista. Vähäinenkin tupakointi sen sijaan on kuolemanriski.
Aurejärven lohdutukseksi jäi henkisen ylemmyyden ohella, että kansainväliset tupakkayhtiöt joutuivat käyttämään kymmeniä miljoonia euroja sparratessaan todistajiaan pienen Suomen oikeuslaitoksen eteen.
PEKKA ALAROTU
Erkki Aurejärvi: Kovaa peliä.
Muistelmat. 280 sivua. Into.