Kuntalakiin valmistellaan parhaillaan lähidemokratiaa koskevia pykäliä. Voimassa oleva 27 pykälä listaa joukon hyviä asioita, mutta toteaa verbimuodossa, että kunta voi näinkin toteuttaa demokratiaa. Siis voi halutessaan, mutta kunta ei ole velvoitettu. Ja siksi pykälä on jäänyt kuolleeksi kirjaimeksi.
Miten tahansa lähidemokratiaa koskeva lainkohta kirjoitetaan, sen pitää olla kaikkia kuntia velvoittava.
Arvaisin, että lakiin tulee jotain kaupunginosavaltuustoista sekä kunnanosavaalipiireistä, joilla pyritään varmistamaan kaikkien alueiden edustus valtuustossa. Kumpikin näkökulma on varsin perinteinen eikä itse asiassa vastaa lähidemokratiakysymykseen.
Lähidemokratia tarkoittaa mahdollisimman monen ihmisen pysyvää oikeutta vaikuttaa ja osallistua ympäristönsä kehittämiseen. Näin toimien niukka raha kohdistetaan tarkimmin oikeisiin kohtiin ja ihmisten tärkeinä pitämiin kohteisiin. Samalla päätöksentekoon saadaan sellaista olosuhdetietoa, mikä muutoin jäisi päätöksistä pois.
Olen joutunut kylätoimintaliikkeen piirissä muistuttamaan, että lähidemokratia ei ole kylätoimijoiden yksinoikeus. Alueulottuvuus on yksi lähidemokratian säie, mutta vaikuttamisen kanavia on monia muitakin. Lähidemokratia koskee kylien ohella omakotialueita, taajamia, kirkonkyliä, harrastusyhteisöjä, sähköistä vaikuttamista.
Toistaiseksi paras esimerkki lähidemokratiasta on Rovaniemen aluelautakuntamalli, jota laajennetaan Yläkemijoelta Rovaniemen muille alueille. Olemassa olevat monipalvelukeskukset tai kyläpalvelukeskukset ovat nekin lähidemokratian muotoja, vaikka niihin ei liity lautakunta-muotoa.
Suomessa on monia ”kylien neuvosto” -tyyppisiä epävirallisia elimiä, mutta niillä ei ole päätösvaltaa eikä rahaa. Niiden vaikutus on siinä, viekö kokouksiin osallistuva kunnan viranhaltija kuulemiaan asioita eteenpäin ja kunnan budjettipäätöksiksi.
Kun lähidemokratiaa pohditaan, ratkaisun on oltava yleinen, kuntalakiin kelpaava. Siksi olen päätynyt yksinkertaisen pelkistetysti niin sanotun lähidemokratia-lautakunnan kannalle. Se on lautakunta kunnan lautakuntien joukossa. Sillä on esittelijänä lautakunnan asioihin erikoistuva viranhaltija ja sillä on budjettivaltaa. Lähidemokratialautakunnan tehtävistä osa löytyy nykyisen kuntaorganisaation sisältä, osa on uusia vaikuttamisen kanavia.
Olennaisinta on hoksata, että tämä lähidemokratialautakunta ei itsessään ole lähidemokratian ainoa kanava, vaan sen tärkein tehtävä on ylläpitää lähidemokratian monia muotoja – mukaan lukien sähköiset väylät – ja erityisesti niin sanottua tekemisen demokratiaa. Tämä jälkimmäinen tarkoittaa toimintaryhmistä tuttua asioiden tekemistä pieninä itse tehtyinä hankkeina.
Mitä enemmän lähidemokratialautakunnalla on tehtäviä ja rahaa käytössään, sen suurempi on paine, että sen jäsenet nimitetään poliittisten voimasuhteiden mukaan. En edes näe tätä nimitystapaa ongelmaksi. On parasta, että kaikki kunnan poliittiset voimat tukevat lähidemokratiaa ja huolehtivat sen resurssoinnista. Tärkeintä on, että lähidemokratialautakunta ylläpitää lähivaikuttamisen kanavia ja tukee esimerkiksi omatoimirahajärjestelmällä tekemisen demokratiaa.