Kunta on vastuussa perusopetuksen järjestämisestä. Samoin kunta päättää, mikä on kunkin lapsen lähikoulu, vaikkei se olisikaan lähin.
”Kuntarajojen lähellä on tietysti mahdollista, että lähikoulu ei olekaan oman kunnan koulu, vaan naapurikunnan. Mutta se on kuntien kesken sovittava asia”, erityisasiantuntija Riku Honkasalo opetushallituksesta selvittää.
Jos peruskoululainen haluaa toiseen kouluun, pääsyn ratkaisee ensisijaisesti se, onko koulussa tilaa.
Usein kotikunta ei halua lapsia naapurikunnan kouluun, koska se menettää oppilaskohtaisen valtionosuutensa.
”Haja-asutusalueilla tilaongelma harvoin tulee vastaan,” Honkasalo myöntää.
Jos kuntien välinen yhteistyö on hyvää, kotikunta maksaa koulukuljetuksen naapurikunnan kouluun, jos sinne on lyhin matka. Usein kuljetuskustannukset jäävät kuitenkin vanhempien harteille.
Honkasalo mainitsee esimerkkinä hyvin toimivasta kouluyhteistyöstä itäuusmaalaiset Askolan ja Myrskylän kunnat.
Myrskylästä aivan Askolan rajoilta peruskoululaisia käy Askolassa koulua, ja yhteistyö on toiminut hyvin. Muitakin tapauksia on.
Tosin Honkasalo on kuullut, että sopua ei aina ole löytynyt. Riitatapauksia on tullut ja hallinto-oikeus ratkaisee ne.
”Kuntaliitoksien myötä erityisesti reuna-aleilla pitkät välimatkat oman kunnan kouluun tulevat ongelmalliseksi. Toivon kuntien kesken hyvää yhteistyötä ja järjenkäyttöä.”
Vuodesta 2009 lähtien on tehty paljon kuntaliitoksia. Honkasalo uskoo, että kuntaliitosten vaikutuksista koulunkäyntiin aletaan tehdään laajaa selvitystä.
Vielä asiaa ei ole selvitetty.
SARI KESKITALO