Lumimyräkän keskellä salamoi eilen – tutkija kertoo, mistä tämä yllättävä ilmiö johtuu

Suomessa esiintyy ukkoskauden eli touko–syyskuun aikana ukkosia noin satana päivänä jossakin päin maata. Ukkosten määrä kuitenkin hiipuu loppukesällä lämpötilojen laskiessa.

Ilmatieteen laitoksen mukaan salamointia voi esiintyä myös talvella. Ukkoset eivät ole suoraan riippuvaisia vuodenajasta, vaan pikemminkin sopivista lämpö- ja kosteusolosuhteista.

”Ilmiö ei ole tavallinen, mutta ei täysin poikkeuksellistakaan. Usein talvisalamat esiintyvät sakeassa lumipyry- tai räntäsateessa lämpötilan ollessa lähellä nollaa. Kun lumisade on riittävän sakeaa, sähkövaraus kasvaa lumihiutaleiden törmäillessä toisiinsa niin isoksi, että muodostunut varaus voi purkautua salamana. Tyypillisesti talviset salamat ovat voimakkuudeltaan heikompia”, Ilmatieteen laitoksen tutkija Antti Mäkelä sanoo.

Talvinen salamanisku voi kuitenkin aiheuttaa vahinkoja. Kyse on yleensä yksittäisestä sähkönpurkauksesta, eikä salamoita ilmene talviaikaan yleensä useampia kerralla.

Ilmatieteen laitokselle tulee havaintoja salamoinnista lähes joka talvi, mutta salamanpaikantimen avulla havaintoja ei voida aina vahvistaa. Jari-myräkän yhteydessä salamanpaikannin kuitenkin havaitsi Espoossa yhden maasalaman ja kolme pilvisalamaa. Myös Keski-Suomessa tehtiin kansalaishavaintoja salamoinnista.

”Lumikuuropilvessä tapahtuu sähköistymistä kuten kesäisemmissäkin kuuro- ja ukkospilvissä, mutta pilvi ei talviaikaan jaksa kasvaa kovin korkeaksi, ja salamointi jää usein vähäiseksi. Usein talvisen salaman liipaisee jokin maassa oleva korkea kohde, kuten radiomasto”, Mäkelä täsmentää.

Ukkonen yhdistetään usein kesään, sillä ilmiö vaatii syntyäkseen sekä lämpöä että kosteutta. Ukkospilvi syntyy, kun auringon lämmittämä lämmin kostea ilma kohoaa ja synnyttää korkeita kukkakaalin muotoisia ukkospilviä. Pilvissä olevat jäärakeet ja lumihiutaleet törmäilevät pilven sisällä synnyttäen hankaussähköä. Törmäyksissä jääkiteet saavat positiivisen varauksen ja rakeet negatiivisen varauksen. Lopulta pilven eri osien välille, pilvien välille ja pilven ja maan välille syntyy suuria sähkövarauksia. Kun jännite-erot kasvavat tarpeeksi suuriksi, alkaa salamointi.