Sudenmetsästyksen tulee kuulua Suomessa kansallisen päätösvallan alaisuuteen.«
Tänä vuonna ollaan uusimassa sudenhoitosuunnitelmaa.
Maa- ja metsätalousministeriön teettämä suurpetopolitiikan kehittämisarvio on valmistunut. Sen mukaan suurpetopolitiikan onnistumisen edellytyksenä on sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden tasavertainen huomioiminen suhteessa ekologisiin seikkoihin.
Toteutettu suurpetopolitiikka on täysin ohittanut susireviireillä asuvien ihmisten näkemykset, siksi se on mennyt täysin pieleen.
Suden osalta ekologisia tekijöitä on Suomessa tarkasteltu siitä lähtökohdasta, että susi pitäisi palauttaa 1700–1800-luvuilla vallinneeseen levinneisyyteen. Tutkijat ovat tiedotteissaan hämmästelleet, miksi vain Suomessa vastustetaan susien levittämistä koko maan alueelle.
Tarkasteltaessa susipopulaatioiden elinolosuhteita EU:n alueella voi todeta, että ainoastaan Liettuassa, Virossa, Suomessa ja Ruotsissa sudet eivät asu laajoissa erämaissa. Kaikkialla muualla sudet ovat asettuneet asumattomille ylänkö- ja vuoristoseuduille.
Petotutkija Ilpo Kojola ihmetteli yhdessä keskustelussa, miksei Espanjassa, Ranskassa, Kreikassa ja Italiassa ole tällaista susipelkoa kuin Suomessa. Valitettavasti kukaan ei osannut vastata hänelle. Edellä luetelluissa maissa sudet elävät asumattomilla vuorilla ja ylängöillä.
EU-alueen kartalta näkee selkeästi, kuinka sudet ovat asettuneet, jos suinkin mahdollista, vuoristoalueille. Suomessa ainoa luontainen paikka susille olisi Lapin erämaat. On hyvä, että siellä petopolitiikassa on huomioitu sosiaaliset ja taloudelliset seikat.
Suomen sudet kuuluvat saumattomasti suureen Euraasiansuden populaatioon. Sen koko on noin 42 000 yksilöä. Se ei ole EU:n luontodirektiivin perusteiden mukaan uhanalainen.
Direktiivin 1. Artiklan suojeltavien lajien luettelossa on myös susi. Artiklan poikkeukset kohta i: ”uhanalaisia, lukuun ottamatta niitä lajeja, joiden luontainen levinneisyys tällä alueella on rajallinen ja jotka eivät ole uhanalaisia tai vaarantuneita läntisellä palearktisella alueella”. Läntinen palearktinen alue ulottuu Euroopasta Uralille saakka.
Tällä perusteella Virossa voidaan metsästyksellä rajoittaa susikantaa. Suomen liittyessä EU:hun suden luontainen levinneisyys meillä oli hyvinkin rajallinen. Ainoat susilaumat, mikä on susikannan määritelmä, olivat satunnaisesti aivan itärajamme tuntumassa.
Uudessa sudenhoitosuunnitelmassa on todettava ekologisten tosiasioiden osoittavan selkeästi Suomen susien kuuluvan suureen, elinvoimaiseen euraasian susipopulaatioon, ja näin ollen Suomen osalta susi on poistettava EU:n luontodirektiivin suojeltavien listalta. Sudenmetsästyksen tulee kuulua Suomessa kansallisen päätösvallan alaisuuteen.
Susi on hieno erämaan eläin. Miksi ekologisten tosiasioiden vastaisesti se olisi saatava muuttamaan pois luontaisesta elinympäristöstään?
Antti Tarkkala
Orivesi