Näinä päivinä jokaisen ekonomistin suuhun työnnetään mikrofoni ja kysytään, mitä mieltä he ovat palkkojen alentamisesta. Sama kysymys tehdään myös työmarkkinajärjestöjen edustajille, ja kas kummaa, vastaukset kulkevat laidasta laitaan.
Ongelma on siinä, että kun rupeaa ajattelemaan itse kysymystä, huomaa, että siinä on jotain omituista.
Ajatushan on siinä, että järjestöjen tai valtion pitäisi jotenkin asettaa palkat uudelle tasolle, joka johtaisi täystyöllisyyteen ja kasvun käynnistymiseen.
Näinhän meillä on totuttu ajattelemaan jo kohta puoli vuosisataa: ”sovitaan kolmikannan kesken palkoista”.
Mitäpä jos ajateltaisiin vaihtoehtoa, että työmarkkinat toimisivat lähempänä sitä vaihtoehtoa, jota kutsustaan markkinoiksi. Eli palkat ja työehdot määräytyisivät ”kentällä” sen sijaan, että joku muu kuin työntekijät ja työnantajat ottavat tehtäväkseen määrätä tai sopia niistä.
Tavanomaisen vastaväite sille, että palkkojen ja työehtojen sopiminen jätettäisiin yritystasolle, on se, että tällöin yritykset käyttäisivät hyväksi markkinavoimaansa ja laskisivat palkat ”nollaan”.
Taustalla on vanha tuttu kuvitelma pääomapiireistä kaiken pahan ruumiillistumina. Pääomanpiirien riistoa voi vastustaa vain joukkovoimalla ja mahdollisimman pikkutarkalla lainsäädännöllä ja viranomaisvalvonnalla.
Asioista voi tietysti ajatella millä tavalla haluaa, mutta hieman vaikea on rakentaa työmarkkinoiden kehittämistä vainoharhaisten kuvitelmien varaan.
Markkinoita kai ne työmarkkinatkin ovat: kumma kyllä kauppojen kassoille ei yleensä vaadita juristeja ja kuluttaja-asialobbareita hintoja valvomaan.
Ratkaisu ongelmiimme ei voi olla julkisen sektorin suurempi holhous, ankarampi verotus ja huonommin toimivat markkinat, vaan täysin päinvastainen kehitys.
Vaikea on myös nähdä, että sellaisia työmarkkinoiden kipukohtia, kuten nuorten ja ikääntyneiden työtekijöiden vaikea työllistyminen, voitaisiin hoitaa pelkästään kollektiivisilla palkkasopimuksilla ja lainsäädännöllä.
Uutisten muukaan jopa Pohjois-Koreassa aiotaan ottaa askeleita kohti markkinataloutta.
Ehkä Suomessakin voitaisiin vihdoinkin lopettaa haaveilu jostain markkinatalouden vaihtoehdosta; mieluimmin ennen kuin kaikki vientiyritykset ovat liputtaneet itsensä ulos Suomen laboratoriosta.
Matti Viren
professori
Turun yliopisto