Kasvavat maatilat tarvitsevat lisää tilaa
Kari Yli-Ojanperän broileritila sijaitsee kaava-alueella Ilmajoella. Lähimmät omakotitalot ovat 300 metrin päässä. Veli-Pekka Katajamaki Kuva: Viestilehtien arkistoVanhaan hyvään aikaan navetat, sikalat, pappilat ja postitoimistot mahtuivat sulassa sovussa samalle kylänraitille. Harva koki lannanhajun suureksi ongelmaksi.
Kun maatilat ovat kasvaneet, lieveilmiöt ovat samalla nousseet pinnalle. Isojen maatilojen naapurustoissa saatetaan kokea ongelmaksi hajut, melu ja pöly.
Esimerkiksi Seinäjoen seudulla sikatiloja on runsaasti. Alueen kasvavissa kunnissa rakennetaan myös jatkuvasti uusia asuntoja, joten asuintontit ja kehittyvä maatalous pitää sovitella samalle alueelle.
Tilanteen helpottamiseksi Seinäjoen seudun elinkeinokeskus on laatinut mittavan selvityksen siitä, miten maaseudun kaavoitusta voitaisiin kehittää.
Raportin johtopäätös on, että maaseutua pitäisi ainakin osittain kehittää elinkeinopainotteisesti.
”Koko Suomen ja yksittäisten talousalueiden etu on, että maaseutualueiden suunnittelussa maatalouden maankäyttöasema turvataan”, raportissa todetaan.
Perinteisesti maaseudun tiestöä, sähköverkkoja ja vesihuoltoa on rakennettu sitä mukaa, kun asutus on levinnyt. Nyt marssijärjestystä olisi selvityksen mukaan syytä pohtia uudelleen.
Jos uudet asuinrakennukset keskitettäisiin tiettyihin paikkoihin kaavoituksen ja lupapolitiikan keinoin, siitä hyötyisivät maatilat ja kunta. Pellot säilyisivät yhtenäisinä, kun niille ei rakennettaisi asuintaloja. Kunta säästäisi kustannuksissa, kun asukkaat asuisivat lähellä palveluja.
Selvittäjät haluaisivat jo kunnan kaavoituksessa erottaa kotieläintalouden ydinalueet erilleen muusta maankäytöstä. Näin vältyttäisiin siltä riskiltä, että uudisasukas toteaisikin myöhemmin, ettei lannan haju tai jokin muu asia miellytä.
Samalla viljelijä voisi laajentaa tilaansa ilman pelkoa siitä, että naapuri ryhtyy tehtailemaan valituksia.
”Tämä palvelee sekä maatalousyrittäjän että pientalorakentajan etua, sillä näin molemmille muodostuu varmuus ennakoitavasta tulevaisuudesta.”
Raportissa kritisoidaan myös ympäristölupien pitkiä ja osittain päällekkäisiä hakuprosesseja. Ympäristölupien saantia koetetaan jo parhaillaan nopeuttaa ympäristöministeriössä.
”Tämän hankkeen asiantuntijoiden näkemysten mukaan ympäristölupakäsittelyä viivyttävät aluehallintovirastoiden (avi) puutteelliset henkilöstöresurssit ja niiden kohdentaminen väärin.”
Selvittäjät ihmettelevät, miksi avit eivät hyödynnä ja noteeraa kuntien asiantuntemusta.
”Avi myös hukkaa resurssejaan käsittelemällä uudelleen kunnan jo kertaalleen arvioimat maankäyttöratkaisut – mikä ei edes kuulu ympäristöviranomaisen toimivaltaan – sekä puuttumalla rakennusluvalla ratkaistaviin asioihin. Näissä vaikutusarvioinnit on tehty jo kaavoituksen ja rakennusluvan yhteydessä. Avi tekee siis kunnalle kuuluvaa arviointia.”
Raportissa ehdotetaan lukuisia valtakunnallisia lisäselvityksiä ja muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön.
Maaseudun kaavoittamisen kehityshanketta rahoittivat Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto, A-Tuottajat Oy, MTK Etelä-Pohjanmaa ja Osuuskunta Maitosuomi.
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat