Metsäkanalintupoikueet viihtyvät siellä, missä on sekä aluskasvillisuutta että puustolla tiheä latvusto

Metsäkanalinnut pitävät riistatiheiköistä. Kuva: Markku Vuorikari

Kuvassa riistakolmio ja sillä havaitut kanalintupoikueet. Tarkka kuva poikuetta ympäröivän metsän rakenteesta saatiin laserkeilausaineistosta. Kuva: Markus Melin

Riistametsänhoidon nykysuositukset, kuten riistatiheiköiden suosiminen, saivat yksiselitteisen tuen vastikään julkaistusta tutkimuksesta.

Itä-Suomen yliopiston ja Suomen riistakeskuksen yhteistyössä tekemässä tutkimuksessa yhdistettiin 157 kanalintupoikueen sijaintitieto laserkeilausaineistoon.

Vuodesta 2014 alkaen yksittäiset riistakolmiolaskentojen havainnot on tallennettu omiksi pistetiedostoikseen.

Muutoksen ansiosta sijainti­tiedot pystyttiin yhdistämään laserkeilausaineistoon. Eli tiesimme sekä linnun sijainnin että sen, millaisessa ympäristössä lintu on oleillut, selittää tutkimukseen osallistunut Itä-Suomen yliopistossa aikaisemmin työskennellyt metsätieteen tohtori Markus Melin.

Metsätaloutta on pidetty yhtenä syypäänä metsäkanalintukantojen taantumiseen. Se on muokannut kanalintujen elinympäristöjä niille epäsuotuisiksi.

Tutkimustietoa asiasta on runsaasti, mutta muutos riistakolmiotietojen tallennuksessa mahdollisti asian tarkan tutkimisen, Melin jatkaa.

Tuoreen tutkimuksen tulokset paljastivat, että metsä­kanalintupoikueet lajista riippumatta viihtyivät alueilla, joissa oli runsaasti aluskasvillisuutta alle 5 metrin korkeudella sekä puustolla tiheä latvusto.

”Tämä tieto tukee nykyisiä riistametsänhoidon suosituksia. Metsän totaalinen ennakko­raivaaminen yhdistettynä voimakkaalla harventamisella poistavat metsästä rakenteellisia piirteitä, jotka ovat kanalintupoikueille kaikkein tärkeimpiä.”

Melin kertoo, että tulokset jopa yllättivät. Ero poikuemaastojen ja niiden maastojen välillä, missä poikueita ei havaittu, oli hämmästyttävän selkeä.

Hän myös painottaa, että metso, teeri ja pyy suosivat kaikki samoja poikuealueita ja samanlaisia metsärakenteita.

”Riistametsänhoidon suosituksia pitäisi markkinoida näiden tulosten valossa vielä nykyistä enemmän. Ne ovat valveutuneiden metsänomistajien valintoja, jotka eivät aiheuta taloudellisia tappioita tai kuluja.”