Lihantuottajajäsenenä en tunnista enää sitä osuustoimintayritystä nimeltä Lihakunta, johon aikanaan vuoden 1983 alussa liityin ja jossa olin itsekin hallintomiehenä hyvän tovin, noin 15 vuotta. Tämä muutos on tapahtunut viimeisten viiden vuoden aikana. Tämän muutoksen huipentumana on ollut kuluneet kaksi kuukautta, joita olen ihmetyksen ja epäuskon vallassa seurannut. Lihakunta sai alkunsa Savossa ja levisi nopeasti itäisen ja pohjoisen Suomen lihatalonpoikien edunvalvojaksi ja asiainhoitajaksi laajeten viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana hoitamaan myös kaakkoisen ja keskisen Suomen lihantuottajien asioita.
Lihakunta on unohtanut perustehtävänsä ja myöskin strategiassaan olevat arvonsa, jotka kuitenkin ovat tänäkin päivänä kirjoitettuna osuuskunnan nettisivuilla ja siten kaikkien jäsenten nähtävissä. Ne ovat tarkoitettu, ilmeisesti, edelleen kuitenkin noudatettavaksi. Silmiin pistävin on kirjoitetun tahtotilan ja käytännön puheiden ristiriita: ”tahto palvella koko jäsenistöä tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta”.
110 vuotta täyttävää osuuskuntaa on käytetty viime kuukausina henkilökohtaisena vallankäytön välineenä ja myös pienen oman edun tavoitteluun mielivän joukon tarkoitusperien toteuttamiseen, mitä ne vaikuttimet sitten ovatkaan. Tämä selvinnee sitten aikanaan, vuosien kuluessa.
Mielestäni edellä kerrotuissa kohdin on toiminta ollut nyt valtaapitävillä vähintään ala-arvoista, ainakaan minun arvostustani ei se ole lisännyt. On unohdettu perustehtävä, strategian sisällä olevat arvot ja historian painolastina tulevat velvoitteet.
Edellä kerrotuista syistä olen katsonut viisaimmaksi pyytää Lihakuntaa lähettämään eroilmoituspaperit postissa. Jatkan lihantuotantoa ja tilamme kehittämistä ennalta suunnitellulla tavalla eteenpäin ilman Lihakunnan jäsenyyttä, mutta ehdottomasti yhdessä Atrian kanssa. Katson sitten aikanaan, kun tästä kahden kuukauden ajan kestäneestä teatteriesityksestä tai näytelmästä on riittävästi aikaa kulunut, mistä osuustoiminnallinen koti minulle löytyy vai tarvitsenko sitä enää. Se jää nähtäväksi.
Ahti-Pekka Vornanen
Vieremä