BRYSSEL (MT)
Yleisen sanonnan mukaan suurin osa Suomenkin lainsäädännöstä tulee nykyisin EU:sta.
Määrällisesti se pitänee paikkansa. On vain harvoja yhteiskunnan alueita, joihin EU ei lainkaan vaikuttaisi.
Suuri osa EU-lainsäädännöstä on erilaisia tuote- ja palvelustandardeja ruohonleikkurien pakokaasumääräyksistä postipalvelujen tarjontaan ja matkapuhelujen hintoihin.
Käytännössä jokainen kansalainen on joka päivä tekemisissä sisämarkkinasäädösten kanssa. EU-maiden lisäksi sisämarkkinalainsäädäntö koskee Etaan kuuluvia Norjaa ja Islantia.
Toisaalta politiikan suuret linjat verotuksesta sosiaaliturvaan, terveydenhuoltoon ja kunnallisiin palveluihin ovat edelleen jäsenmaiden itsensä päätettävissä. EU:n budjetti on vain noin prosentti jäsenmaiden bruttokansantuotteesta, ja siitäkin suurin osa käytetään maatalous- ja aluepoliittisiin tukiin.
EU:n ja jäsenvaltioiden vallanjaosta määrätään Lissabonin sopimuksessa.
Kokonaan unionin toimivallassa ovat lähinnä tulliliittoon ja sisämarkkinoihin liittyvät asiat sekä euroalueen rahapolitiikka. Jäsenvaltioiden ja EU:n kesken jaettuun valtaan kuuluu sen sijaan paljon laajempi joukko asioita maatalouspolitiikasta ympäristönsuojeluun.
EU-lainsäädännön pitää noudattaa niin sanottua läheisyysperiaatetta. Sen mukaan EU-tasolla voidaan päättää asioista vain, jos se on tehokkaampaa ja tarkoituksenmukaisempaa kuin kansallisella tai alueellisella tasolla päättäminen. Jäsenmaiden parlamenteilla on mahdollisuus protestoida, jos ne pitävät lainsäädäntöesitystä läheisyysperiaatteen vastaisena.
NIKLAS HOLMBERG