Parhaillaan vietettävä villiyrttiviikko ja maasta nousevat nuoret kasvit ovat saaneet asiasta innostuneet liikkeelle. Hienoa, että hyvälle asialle on herätty pontevasti. Monenlaisia aromikkaita yrttejähän meidän luonnostamme kyllä löytyy.
Ihan uudesta asiasta ei villiyrteissä ole kysymys, mutta taitaa olla niin, että jotkut asiat ovat joskus trendikkäitä ja sitten taas pitkään unohduksissa.
Suomalainen hyötykasvitutkija ja yrttienkin puolestapuhuja Toivo Rautavaara teki jo aikoinaan lujasti työtä luonnonvaraisten kasviemme hyödyntämiseksi. Sota-aikaan kaikki mahdollinen tosiaan kerättiin ja käytettiin. Kun ajat paranivat, villiyrtit oli tavallaan helppo jättää syrjään.
Ihan kokonaan tietämys ja kiinnostus luonnonkasvien käyttöön ei lopahtanut, ainakin nokkosta on tuotu ruokapöytään keväisin ja kuivattukin ympärivuotiseen käyttöön.
Voikukkien juurista tehtyä kahvinkorviketta sen sijaan varmaan vain harva on päässyt tai joutunut sodan jälkeen maistamaan.
Mesiangervoa, vadelmanlehtiä ja monia muitakin kasveja on hauduteltu teeksi, ja on niitä osattu fermentoidakin, mustan teen valmistuksen tapaan. Mausteiksi on kerätty siankärsämöä ja salaattina syöty niin savikoita kuin voikukanlehtiäkin.
Villiyrttien käytössä on syytä tuntea kasvi, jota kerää. Käyttökelpoisella kasvilla kun voi olla erittäin myrkyllisiä sukulaislajeja, jotka hämäyksen vuoksi ovat myös hyvin samannäköisiä kelvollisten kanssa.
Kun hyvälaatuiset kasvit kerää puhtaalta paikalta ja kuivalla ilmalla ja käsittelee ne nopeasti seuraavaan käyttövaiheeseen, pääsee hyvään tulokseen.
Kannustan tutustumaan niin yrtteihin kuin muihinkin käyttökelpoisiin luonnonkasveihin!
Taitaa olla niin, että
jotkut asiat ovat
joskus trendikkäitä
ja sitten taas
pitkään
unohduksissa.«