Lihantuotannon kustannusten nousu polkee entistäkin rajummin tuottajien mielialoja, MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja, itsekin naudanlihaa tuottava Aarno Puttonen murehtii.
”Viestit kentältä kertovat tyhjilleen jätetyistä sikaloista ja puolityhjistä nautakasvattamoista.”
Kun lihan tuotanto maatiloilla vähenee, se heijastuu suoraan teollisuuteen, Puttonen muistuttaa.
”Kutakuinkin kaikki Suomen siat pystyttäisiin nyt teurastamaan joko Forssassa tai Nurmossa. Eikä kaukana ole, että nautojen teurastamiseen riittäisi yksin Kauhajoki.”
”Lihateollisuus ei saa tarpeeksi lihaa. Puolella teholla toimiminen heikentää edelleen kannattavuutta ja tilityskykyä, ja tuottajahinnan korottaminen on entistä vaikeampaa.”
”Jos liha-ala ei löydä yhteisiä linjoja, joilla ketjun joka lenkki pärjää, lihatalojen katolla voi pian olla toinen lippu”, Puttonen sanoo.
Hän viittaa lannoiteyhtiö Yaraan ja Hankkija-Maatalouteen, jotka ovat nyt ulkomaisessa omistuksessa.
”Sitä paitsi on sijoittajienkin etu, että yritys pärjää, ja siihen lihatalot tarvitsevat lihaa.”
Puttonen varoittaa lihatalojen omistajia tuudittautumasta uskoon, että tarvittaessa jalostettava liha tuodaan ulkomailta. ”Suomi tuskin on edullisin paikka jalostaa muualta tuotua lihaa.”
”Toiseksi ei ole varmaa, että halpoja lihaeriä on tulevaisuudessa saatavilla. Ruuan kysyntä maailmalla kasvaa.”
Tuonti heikentäisi vaihtotasetta ja olisi iso riski työllisyydelle, Puttonen varoittaa. Elintarviketeollisuudessa on yli 30 000 työntekijää, ja pitkässä ruokaketjussa vaikutus moninkertaistuu.
Lihantuottajat odottavat nyt pikaisesti selkeää näkymää tuottajahintojen noususta, Puttonen sanoo.
Pientä nousua tuottajahinnoissa on ollut. Mutta samaan aikaan kustannukset ovat nousseet vielä nopeammin. Kahdessa vuodessa ero on kasvanut naudanlihassa 60 senttiä kilolta, Puttonen laskee.
Jos lihantuotanto halutaan ylläpitää, tarvitaan myös investointeja. ”Mutta jos halukkaita löytyisikin, kuka myöntää rahoitusta näillä tunnusluvuilla?” Puttonen kysyy.
Tilanteen korjaaminen vaatii koko lihaketjun yhteisiä linjauksia.
”Osuustoimintapohjaisten lihatalojen hallitusten pitää pystyä linjaamaan yritysten toimintaa eikä vain selittämään”, Puttonen vaatii.
Kannattavan viennin mahdollisuus olisi Puttosen mielestä ihanteellinen tilanne. Hänen toiveissaan on Suomessa tuotettujen arvokkaiden tuotteiden vienti. Sillä tehtäisiin tilaa vastaavasti ulkomaan erikoisuuksille.
Kaupalta Puttonen odottaa toimia, joilla turvataan, että hyllylle saadaan kuluttajan arvostamia kotimaisia tuotteita. Se pitäisi samalla huolta työllisyydestä ja vaihtotaseesta, jotka vaikuttavat kaupan asiakkaiden ostovoimaan.
MTK on Puttosen mielestä tehnyt voitavansa koko elintarvikeketjun hyväksi. Kuluttajatyöllä on edistetty kotimaisen ruuan markkinoita ja maatalouden edunvalvonnalla pyritty turvaamaan tuotannon edellytykset.
Valtiovallalta Puttonen perää toimia, jolla tasoitetaan ruokaketjun isojen ja pienten toimijoiden eroja neuvotteluvoimassa.
Ensinnäkin kilpailulaissa tulisi hyväksyä, ettei ruoka ole enää pelkkää kotimarkkinaa. Tuonti on varteenotettava kilpailija.
Pelkillä kaupan markkinaosuuksien prosenttirajoilla asiat eivät Puttosen mielestä korjaannu. Niiden jatkoksi hän esittää omien merkkien kieltämistä määräävässä markkina-asemassa olevilta keskusliikkeiltä.
”Kaupan merkeistä on vaikea selvittää, mistä niiden ainekset tulevat ja missä ne on jalostettu. Ja vaikka alkuperän saisikin selville, se täytyy tarkistaa joka kerta, koska keskusliike on voinut vaihtaa valmistajaa.”
Toiseksi Puttonen esittää mietittäväksi ruualle hintaa, jonka alle ei saa mennä. Mallina on sähkön syöttötariffi ja perusteluna ruuan välttämättömyys huoltovarmuudessa.
HEIKKI VUORELA