Yritän opiskella, mutta joudun sietämään edelleen yli kaksikymppisenä opiskelupaikalla selvää kiusaamista, pilkkaamista sekä seksuaalista häirintää.
Oletettavasti tämä johtuu suurelta osin epäsosiaalisuudestani, joka puolestaan johtuu siitä, etten vuosikausia jatkuneen koulukiusaamisen takia erityisemmin pidä ihmisistä.
Muiden opiskelijoiden käytöshäiriöt (joille ei tietenkään voida mitään, täytyyhän ihmisten saada ilmaista itseään vapaasti) häiritsevät opiskeluun keskittymistä. Koska en koe velvollisuudekseni sietää muilta ihmisiltä mitä tahansa, en tämän takia jaksa opiskella oikein tosissani.
Yritän käydä opiskeluun kuuluvaa harjoittelua. Yhdestä paikasta minut häädetään siksi, että esimiehen sisarenpoika ei saanutkaan kesätöitä.
Toisessa paikassa esimies osoittautuu mesoajaksi, joka jaksaa päivästä toiseen haukkua minua hitaaksi, tyhmäksi ja rumaksi tolloksi, josta ei ole mihinkään.
Tällaista esimiestä en jaksa sietää, sillä kuvattu käytös aiheuttaa minussa melko vahvaa halua väkivaltaiseen käytökseen, johon en kuitenkaan halua sortua.
Koska tällaista ei voi oikeasti missään tapahtua ainakaan ilman, että siihen on tosiasiassa
itse syyllinen, tämä kaikki tietenkin tarkoittaa vain sitä että minun täytyy olla todella pahasti vainoharhainen.
Näin ollen onkin hyvin luonnollista, että minusta tulee työkyvyttömyyseläkeläinen.
En halua syrjään