Lauri Oinonen kirjoitti (MT 22.7.) jälleen petopolitiikasta. Jo vuosikausia hän on pyrkinyt vierittämään niin maaseudun autioitumista kuin nyt myös maaseudun asukkaiden ihmisarvon loukkaamista petojen syyksi.
Mielestäni on hieman harkitsematonta kansanedustajanakin toimineen Oinosen väittää petopolitiikan olleen ”jo pitkälti toistakymmentä vuotta syvässä ristiriidassa useimpien kansalaisten oikeustajun kanssa”.
Petopolitiikkaa kuten muutakin politiikkaa ja lainsäädäntöä muutetaan demokraattisessa yhteiskunnassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen mukaan. Silloin useimpien ihmisten oikeustaju toteutuu.
Oinonen viittasi juttunsa lopussa muutama viikko sitten Joutsassa liikkuneeseen karhuun, josta varoitettiin niin valtakunnan tv- kuin radiolähetyksissä. Vaikka meitä leivonmäkisiä vähän naurattikin tiedotus ”vaaraa karhusta ihmisille ei enää ole, sillä karhu on hätyytetty Leivonmäen puolelle”, niin melko turvallisin mielin ainakin tapaamani marjastajat luonnossa liikkuivat. Leivonmäen kansallispuistossa oli lakan poimijoita ennätyksellisen paljon. Kiitos Metsähallitukselle kansallispuiston soiden ennallistamisen, myös poimittavaa oli jokaiselle kerääjälle.
Paikkakuntalaisten asiallisesta suhtautumisesta petoihin kertoo tapahtuman jälkeen paikallislehden tekemä nettigallup: ”Pelkäätkö karhuja?” Vastanneista 38,4 prosenttia sanoin ”ei”, 35,7 prosenttia ”hieman”.
Olisikohan muuten syytä uudelleen harkita tuota valtakunnallista hätäilmoitusta näin mitättömissä tapauksissa, jotta ei kävisi kuin sadussa. Kun liiaksi varoitetaan, todelliset vaaratilanteet jäävät ilman riittävää huomiota.
Lea-Elina Nikkilä
agronomi
Leivonmäki